Eduskuntavaalit: En­nak­ko­ää­nes­tyk­sen lop­pu­ki­ri: tiis­tai­na 410 kävi ää­nes­tä­mäs­sä Pu­das­jär­vel­lä – Jo 38,3 pro­sent­tia käyt­tä­nyt ää­nioi­keu­ten­sa, Tai­val­kos­kel­le ää­nes­tä­nyt jo yli 40 pro­sent­tia

Kolumni: Taa­lak­sen vai Ol­li­kai­sen lin­jal­la? – Metsien hii­li­nie­lu­jen ko­ros­tu­mi­nen il­mas­ton­muu­tos­kes­kus­te­lus­sa on suo­ma­lai­nen eri­koi­suus

Eduskuntavaalit: Ii­jo­ki­seu­dun edus­kun­ta­vaa­li­ko­ne avautui – ­Vas­taa ja löydä sinulle sopivin eh­do­kas!

Mainos: Tutustu Iijokiseutu Digiin eurolla kuukausi - tilaa tästä

Lukijalta
Mielipidekirjoitus
Tilaajille

Kou­lu­kiu­saa­mi­ses­ta pitää tehdä loppu heti, kun sitä ha­vai­taan – Koulun kuuluu olla tur­val­li­nen tila kai­kil­le

Kun 12-vuotiaana vaadin rehtoria vaihtamaan luokkaani yläasteelle mennessä, olin kuilun partaalla. Ulkopuolisuus, yksin jääminen ja koulukiusaaminen vaikuttivat elämääni jatkuvasti ja jättivät arpia.

Linja-autossa tuntemattomat tuntuivat tuijottavan ilkeästi ja ajattelin, että kohtaamani ihmiset pitivät minua äärettömän ärsyttävänä ja rumana tyttönä. Kiusaamisen varjo hiipi kannoillani muuallakin kuin koulun pihalla.

”Päättäjän lellipentu”, ”oinaan panema” ja ”lespotukka”. Olin erilainen lapsi. Tein mieluummin käsitöitä kuin katsoin elokuvia. Kuuntelin 70-luvun musiikkia, en radiolistojen bileräppiä. Ja yläasteella minulla oli lyhyet hiukset. Sanavalmiina ja rohkeana sain huutelijat vaikenemaan, mutta silloin kiusaaminen vain muutti muotoaan ja vaihtoi paikkaa.

Lue Digiä 1 kk _vain 1 €_

Tutustu, voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.