Jo kolmas vuotuinen pudasjärveläisten kadettiupseerien tapaaminen järjestettiin 22. päivä heinäkuuta Hirsikampuksella. Paikalle pääsi kahdeksasta elossa olevasta kadettiupseerista kuusi, vanhin valmistunut 1963, nuorin 2010. Kadettiupseerien ikähaarukka oli lähes 50 vuotta.
Osastoesiupseerina Jääkäriprikaatin esikunnassa toimivan kapteeni Janne Määtän mukaan perinne sai alkunsa kesäkuun 4. päivän Puolustusvoimain lippujuhlasta 2013, jonka yhteydessä hän oli saanut kutsun Puolustusvoimain komentajan vastaanotolle Pääesikuntaan.
– Ujona luutnanttina seisoskelin juhlatilassa yksikseni julkkisvieraiden joukossa, mutta prikaatikenraali Timo Rotonen tuli vaimonsa kanssa keskustelemaan kanssani.
Vanhempana ilmatorjuntaupseerina Rotonen oli huomannut nuoremman aselajimiehen yksinäisyyden, mutta keskustelua kevensi tieto, että molemmat olivat kotoisin Pudasjärveltä.
Keskustelusta lähti kipinä pudasjärveläisten kadettiupseerien tapaamiseen kotipaikkakunnalla, jota oli jo aiemmin ideana viritelty.
– Olemme pieni ja harvalukuinen joukko, jota yhdistää juuret koillismaalaisella paikkakunnalla, sekä upseerin tutkinto kadettikoulussa, kertoo Määttä.
Erittäin mielenkiintoinen kohde oli Pudasjärven jo kansainvälistäkin mainetta niittänyt Hirsikampus, maailman suurin hirsikoulu, jonka rehtori Mikko Lumme meille esitteli, Määttä kiitteli.
– Koko joukollemme jäi hyvä mieli siitä, että kotikaupunkimme lapsilla ja nuorilla on erittäin nykyaikainen ja terveellinen oppimisympäristö, josta voi hyvillä mielin ja ylpeydellä ponnistaa kohti jatko-opintoja ja myöhempää elämää.
– Hirsikoululta jatkoimme Pudasjärven sankarihaudoille, jonne laskettiin seppele. Kadettilupauksen sanoin, isien sankarimuisto on meille pyhä, eivätkä menneiden sukupolvien uhraukset itsenäisen isänmaamme hyväksi saa koskaan unohtua.
Pudasjärveläiset ovat omalta osaltaan antaneet uhrinsa viime sotien taisteluissa, yhteensä 417 kaatunutta. Näistä raskaista ajoista muistuttavat pienin punaisin ruusukimpuin kauniisti koristellut runsaslukuiset hautakivet.
Tapaaminen päättyi ruokailuun ja vapaamuotoiseen kuulumisten vaihtoon. Jutun aiheita luonnollisesti riitti, ja loppupäivä kului Määtän mukaan liiankin nopeasti.
– Vaikka olemmekin jo levittäytyneet ympäri Suomea työtehtäviemme ja perheidemme mukana, yhdistää meitä kuitenkin pudasjärveläisyys, joka saa meidät joka vuosi palaamaan pientä ylpeyttä tuntien synnyinseudullemme. Yksimielisesti päätimme jatkaa perinnettä myös tulevina vuosina.