Uinuva rauha Iijoella,
peilityyni pinta välkkyy
auringon valosta.
Puuvene kuin levossa
kyljellään valkaman teljoilla.
Nuotta odottaa uluilla.
Joen pinnan tuikkurenkaat
kertovat elämästä,
siika syö, tulee nuottayö.
Lohi ponkaisee komeaan hyppyyn,
elämänvirta tuo iloa,
leipää pyytäjälle.
Siunatut esi-isät,
ottivat luonnosta elämän,
jättämättä jäteröykkiöitä.
Luonto huutaa tuskaansa.
sinun vilja-aittasi vesi,
siivilöidään nyt sähkövoimaksi.
Eivät tuhon tuottajat
katso alle veden kalvon.
eivät näe pintaa syvemmälle.
Äiti-maa, he riistävät rintasi!
tuskanhuutoosi herään
autiolla rannalla niin yksin.
Voiko rannoillasi kukaan, koskaan
nähdä elämän ylösnousemusta.
voiko, voiko, kotijokeni Iijoki?