Entinen opettaja, ei tosin Kurenalan koululta, Seija Seppänen, teki tyhjän reissun tyhjennysmyyntiin. Hän olisi ostanut karttapallon, mutta eipä sellaista irtaimistosta enää löytynyt.
Seppänen myönsi menon myyntipäivänä monien muistojen koululla näyttävän ja tuntuvankin itsestään pahalta. Lopputulos, uusi koulu pudasjärveläislapsille on hänestä kuitenkin tärkeintä, ei menneen haikailu.
Parempi onni oli Martta Timosella. Hän tuli paikalle hankkimaan lastenlapsille soittovälineitä. Nokkahuiluja löytyi, hän arveli niiden riittävän. Mukaan lähti myös muutama tuoli, ne menevät muille, Timonen vakuutti.
– No ei tämä kyllä hyvältä tunnu, omat lapset on täällä koulua käyneet, ja olen tietenkin ollut mukana monissa joulu- ja kevätjuhlissa. Mutta näin se vain menee, ei voi mitään.
Autotalliin jakkaroita ja hyllyjä löytänyt Pentti Stenius arveli, että hyvinkin niissä euron arvosta tavaraa on. Hän muisteli koulun rakennusaikaa 1950-luvulla.
– Silloin puhuttiin, että siinä sitä on koulua sadaksi vuodeksi. Eipä ollut, kun tämänkin tyhjennyksen pääsin näkemään.
Muistot heräsivät koulun tiloja kierrellessä ja ostettavaa etsiessä myös Ritva Savilammella. Lasten koulunkäynnin yhteydessä paikat ehtivät tulla hänelle hyvinkin tutuiksi.
Haikeutta ei Savilampi sanonut kuitenkaan tuntevansa. Tilanne on nyt tämä, ja hyvä niin, hän sanoi.
Savilampea ei arveluttanut hankkia sisäilmaongelmasta kärsineen koulun tavaraa. Hän aikoi pestä ostoksensa kunnolla ja melkoinen osan niistä jääkin ulkokäyttöön.
Sarakyläläinen Jussi Tuomivaara katseli mielenkiinnolla myyntiin jääneitä koulun penkkejä ja tuoleja.
Koulua hän ei aikonut perustaa, mutta käyttöä ostoksille tiesi löytyvän.
