Tar­vit­sem­me toi­siam­me ol­lak­sem­me ta­sa­pai­nos­sa – "Tur­val­li­suu­den ko­ke­mi­nen sekä hen­ki­lö­koh­tai­sel­la että yh­tei­söl­li­sel­lä tasolla antaa voimaa ja ener­giaa selvitä rau­hal­li­sel­la mie­lel­lä hei­ken­ty­nei­den voi­ma­va­ro­jen aal­lo­kos­sa"

Maslow’n mukaan ihmisellä on perustarpeet, jotka on tyydytettävä ainakin kohtuullisessa määrin. Kun nämä elämisen onnistumisen perusedellytykset ovat kunnossa, ihminen on kykenevä ja halukas tavoittelemaan sosiaalisten ja henkisten tarpeiden ja tavoitteiden toteuttamista.

Tämän hetken huolena ja keskustelujen aiheina ovat lasten, nuorten, aikuisten ja vanhusten yksinäisyys, turvattomuus, ulkopuolisuuden kokemus ja näköalattomuus omassa elämässä ja tulevaisuuden kohtaamisessa. Kaikilla ikäryhmillä on riivaajina nämä samat ongelmat, joskin eri tavoilla koettuina ja näkyen.

Sosiaaliset tarpeet eivät ole ainoastaan yksilön omia juttuja, vaan ne koskettavat kaikkia kieputtaen ihmiset lähelle toisiaan ymmärtämään kanssaihmisten merkityksen elämisen kulussa laajassa merkityksessä.

Johtamisen kehittäjä David Rock on laatinut mallin (2008) viidestä sosiaalisesta ja emotionaalisesta perustarpeesta. Käsitys omasta tärkeydestä, huomatuksi tulemisesta ja asemasta toisten porukassa.

Pikku tytön spagaatin näyttäminen vieraalle aikuiselle uimahallin pukuhuoneessa omien kavereiden nähdessä on esimerkki kaipuusta saada toisilta arvostusta ja oman aseman tunnustamista.

Tällaisessa tilanteessa aikuisen antamat kehumisen sanat ovat arvokasta lapsen itsetunnon kasvattamista.

Turvallisuuden kokeminen sekä henkilökohtaisella että yhteisöllisellä tasolla antaa voimaa ja energiaa selvitä rauhallisella mielellä perhepiirissä, työelämän kiireisessä kiidossa ja vanhuuden tuomien heikentyneiden voimavarojen aallokossa. Jokainen tarvitsee ainakin jonkin verran varmuutta siitä, mitä tulevina aikoina tulee tapahtumaan. Puhuminen, keskustelu ja kyseleminen oikeasti kuuntelevan ja auttavan ihmisen kanssa on rakennusaine turvallisuuden tunteen luomiseen.

Yksi pelottavimmista ja kylmiä väreitä tuottavasta tilanteesta on omien asioiden tai itsensä hallinnan menettämisen tai omilla taidoilla pärjäämisen puutteen kokemus tai epäilys.

Huolimatta siitä, että pelko hallinnan menettämisestä kuuluu ajoittain elämään, sen syyttävä valta on nujerrettava puhumalla siitä rohkeasti jollekin toiselle.

Yhteyden kokeminen toisten kanssa sisältää vahvistavan tunteen tykättynä, kunnioitettuna ja välitettynä olemisesta. Vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa toimii kaksisuuntaisena kuvastimena. Annamme ja saamme sekä rohkaisevaa että kyseenalaista palautetta toisillemme/toisiltamme.

Omaan yksityiseen poteroon ei ole terveellistä linnoittautua, vaan on uskallettava luoda antoisia suhteita läheisiin, työkavereihin ja muihin ihmisiin. Myös eriävää mielipidettä edustaviin tyyppeihin.

Ihminen haluaa ja uskoo, että häntä kohdellaan tasavertaisesti, oikeudenmukaisesti ja rehdisti. Reilun pelin säännöt on hyväksyttävä myös omassa käyttäytymisessä ja toiminnan ohjenuorana suhteessa ympäristöönsä.

Hengissä pysymisen fyysisten tarpeiden tyydyttämisen lisäksi ihminen tarvitsee kaikissa elämänvaiheissaan sosiaalisten ja psykologisten tarpeiden täyttämistä.

Käsittäessään näiden tärkeiden asioiden merkityksen oman elämän rikastuttajana ja helpottajana ihminen kykenee suhtautumaan toiseen ihmiseen huomattavasti suuremmalla hyväksymisellä ja ymmärryksellä.