Lukijalta
Mielipide

Sydämen asialla ko­ro­nan­kin jyl­lä­tes­sä – kun­ta­ta­sol­la maltti on valttia ja pie­net­kin asiat ovat tär­kei­tä

-

Vuosi sitten 14.3. olin saattamassa hyvää ystävääni Helmiä hänen viimeiselle matkalleen. Koronaepidemian takia tilaisuus oli pienimuotoinen vain lähiomaiset ja ystävät käsittävä lämminhenkinen saattojuhla.

Karjalan kasvatti, läheiseksi tullut ystävä, 92-vuotias Helmi oli kokenut sotien kauhut ja pari evakkomatkaakin, mutta lopulta asettunut rakkaan aviomiehensä kanssa Pudasjärvelle.

Sekä miehensä Timo, että Helmi tekivät mittavan vapaaehtoistyön pudasjärvisten sotien veteraanien ja heidän perheidensä parissa. Kaiken ohella Helmi oli ensimmäinen naisvaltuutettu Pudasjärven valtuustossa. Lisäksi hän sai herastuomarin arvonimen toimiessaan maallikkojäsenenä käräjillä.

Koronan mukanaan tuoma rajoitus koskettaa myös toista ”Helmeäni”. Hän asustaa Hirsikartanossa. Koska liikun monissa yhteyksissä, päätimme Helmin tukihenkilöiden ja ystävien kanssa, että elän mukana, mutten vieraile hoivakodissa.

Muutamia puheluja on voitu toteuttaa, mutta 93-vuotiaan kunto huomioiden, enemmän on ollut hoitajien välittämiä terveisiä, kuten hillarasioita yms. Viestintä välillämme on kaikesta huolimatta toiminut hyvin, vaikka lämmin käden puristus ja Helmin hento halaus on jäänytkin kokematta.

Yhteinen tavoitteemme on Helmin toivomuksesta aloitettu kirjahankkeemme, Kotirintaman naisia ja perheiden elämää, jonka aineisto alkaa olla koossa.

Vuosi sitten, tuona iltapäivänä nuorempi poikani asettui kotiimme etäkouluun siten, että poikani oli aikuisopiskelija, vaimonsa etäopettaja sekä lapset etäkoululaisia. Alkoi uusi ajanjakso yksin asuvan leskiäidin arjessa.

Kaikki sujui hyvin. Minäkin opin käyttämään Teams-yhteyksiä kokouksissa ja jälleen kerran on annettava kiitosta Kairan kuidun toimivuudelle. Parhaina päivinä kuusi eritason yhteyttä käytiin netin kautta.

Poikani perhe oli haaveillut vuosia koiran hankinnasta, lähinnä metsästys- ja lintukoirasta. Minua asia ei kiinnostanut, sillä uuden koiran hankinnasta olin kieltäytynyt Viiru-koiran menettämisen myötä.

Mutta toisin kävi kevätauringon paistaessa. Korona varmaankin pehmitti mummin mielen niin, että pieni pohjanpystykorva Urho saapui kotiimme toukokuulla. Kesä kului ensimmäisestä korona-aallosta selvittäessä ja uuden ”perheenjäsenen” kotiuttamisessa.

Syksyn saapuessa ja lähikoulujen alkaessa Urho oli jo kotiutunut Asmuntiin. Siitähän meidän yhteiselomme alkoi.

Tänään ”koronaepidemian vuosipäivinä” huomasin, että Urho täyttää yhden vuoden. Leikkisästi olen ajatellut, jopa esitellytkin, että minulla on hoidossa ”koronakoira”. Toisaalta olen tyytyväinen, että Urho tuli elämääni. Sain uutta virtaa myös yhteisten asioiden hoitoon.

Elämässäni on haasteita; ulos aamupissalle on kiirehdittävä säästä riippumatta, aamu- ja iltapäivälenkeistä puhumattakaan. Unohtaa ei sovi myöskään pieniä rapsutteluhetkiä päivän aikana.

Kunto siinä kohenee ihan aidosti pienellä vaivalla. Ei tarvitse pukeutua trikoihin tai hiihtokenkiin. Ennen kaikkea innokas lenkkikaveri on kotona ja odottaa saavansa seuraani sekä sisällä että ulkona.

Pitkän virkamiesurani aikana olen saanut toimia työntekijänä eri ikäisten ihmisten kanssa kerhojen vetäjänä, opettajana eri kouluasteilla, rehtorina sekä sivistystoimenjohtajana.

Aina olen saanut olla ihmisten parissa. Myös vapaa-aikaani on sävyttänyt vapaaehtoistyö ennen kaikkea ikääntyneiden parissa.

Yksi koiran vuosi tarkoittanee noin seitsemää ihmisen kokemusvuotta. Uskon, että kuluneena vuonna myös minä olen aikuistunut ja kasvanut. Siispä minun ja Urhon kasvun ajasta tuleekin kokoomusvuosi siten, että asetun kuntavaaliehdokkaaksi kyseisen puolueen Pudasjärven valtuustoehdokkaaksi.

Kuntatasolla maltti on valttia ja pienetkin asiat ovat tärkeitä. Valtakunnallinen kokoomuksen teema Sydämen asialla on toimiva ohjenuora päätöksenteossa Pudasjärvelläkin, joten laitetaan ystävän hymy herkäksi, netti käyttöön, puhelinlinjat kuumiksi ja touhua talouden tasapainottamiseen.

Arjen askareisiin, työelämän vaatimuksiin, yrittäjyyteen sekä kaikenkarvaisen elämän ponnisteluihin luottaen ja uskoa toivoen.

Hilkka ParkkisenniemiAsmuntilainen asutustilallinen Siurualta Kokoomuksen valtuustoehdokas
Ps. ”Missä sydän näkee vaivaa toisen takia, siellä on aina mukana ihme.” Ernst Wiechet