Lohi ja muut vaelluskalat ovat saaneet odottaa kymmeniä sukupolvia toimivia kalateitä Iijoelle, jonka rannoilla aletaan jo unohtaa, millainen lohijoki oli ennen patoja. Kalaväylät eivät puutu siksi, että niiden tekeminen olisi mahdotonta tai edes vaikeaa, vaan siksi, että vesivoimayhtiöt pitävät tiukasti kiinni 1980-luvun istutusvelvoitteesta, jota he tosin aikanaan vastustivat sitäkin.
Ajat ovat muuttuneet. Vesivoiman osuus sähköntuotannosta laskee ja jokiluonnon alennustilasta tiedetään enemmän. Vaelluskalat halutaan takaisin. Vaatimus kalan kulun turvaamisesta joissa on ollut kirjattuna lakeihin vuodesta 1902 saakka, mutta sitä ei ole noudatettu.
Voimalaitoksille on asetettu kalatalousvelvoitteita kompensoimaan kalastolle aiheuttamaansa vahinkoa ja haittaa. Laki sallii näiden muuttamisen, jos olosuhteet ovat olennaisesti muuttuneet. Ja nehän ovat muuttuneet. Muun muassa tieto on lisääntynyt niin paljon, että tiedetään nykyisten velvoitteiden olevan roimasti alimitoitetut.
Kalatalousviranomainen Lapin ELY-keskus on pannut vireille neljä vuotta sitten hakemuksen Iijoen kalatalousvelvoitteiden muuttamiseksi niin, että kalan kulku turvataan voimalaitosten ohi. PVO on vastustanut jo etukäteen, ettei hakemusta saisi edes ottaa oikeudessa käsittelyyn. Aikaisemmat velvoitteiden muutoshakemukset muilla joilla ovat päättyneet jokiluonnon hyväksi kalatalousviranomaisen hakemalla tavalla.
Sen sijaan että PVO-Vesivoima hyväksyisi kalaviranomaisen hakemat, ajantasaistettavat yhteiskunnalliset velvoitteensa, se vastustaa saavutettujen etujensa menettämistä ja kikkailee näennäisillä toimenpiteillä. Näistä Lohi Iijokeen -hanke on uusin. Hankkeessa on suunniteltu tutkittavan, seurattavan, istutettavan ja siirrettävän kaloja. Nykytiedon mukaisista toimivista kalateistä, eli ohitusuomista, ei puhettakaan.
EU-komissio antoi Suomelle palautetta vesienhoidon toteuttamisesta vuonna 2019 näin: ”Vesienhoidon tavoitteiden saavuttamiseksi komissio esittää Suomelle myös kaikkien vesivoimalaitosten lupien tarkastelua, jotta vesipuitedirektiivin ympäristötavoitteet toteutuisivat, erityisesti ekologisen virtaaman, kalateiden ja muiden haittoja lieventävien toimenpiteiden osalta.” Yhtiön ei pitäisi niin pontevasti tätä vastustaa ja maksattaa hyvätuottoisen toimintansa kuluja muilla.
Lohi Iijokeen -hankkeen kustannuksiin pyydetään apuun haitankärsijöitä eli jokivarren kuntia. Kokonaiskustannukset ovat 818 000 euroa, josta valtion osuudeksi esitetään 315 000 euroa. Kunnille on esitetty pienempiä summia. Pudasjärven kaupunki on päättänyt rahoittaa hanketta 20 000 eurolla. Siis vastaavia toimia, joita viranomainen hakee yhtiölle velvoitteeksi, suostuvat haitankärsijät rahoittamaan.
Onko kaupungin ja veronmaksajien tarpeen rahoittaa voimayhtiölle kuuluvia toimenpiteitä, kun oikeudessa on samanaikaisesti menossa yhtiön velvoitemuutos kalaviranomaisen toimesta?