Kolumni

Poi­min­to­ja papin jou­lu­ka­len­te­ris­ta – on etu­oi­keus olla kirk­ko­vuo­den suurena juh­la-ai­ka­na työssä

Muutama viikko sitten huomioni kiinnittyi Yleisradion uutiseen. Siinä haastateltiin eteläsuomalaista pappia, joka ei välitä joulusta. Hän sanoi, että toisenlaisessa taloudellisessa tilanteessa tekisi mieli palkata työtön kollega hoitamaan kaikki Kauneimmat joululaulut.

Tämän innoittamana pysähdyin ajattelemaan omaa kalenteriani ja adventin aikaa työssä. Pystyn jollakin tasolla tavoittamaan edellä kuvatun kokemuksen. Totta on, että adventin aika on monella tapaa kiireistä.

Olen kuitenkin monen kollegan ja työtoverin tavoin kokenut, että on etuoikeus olla kirkkovuoden suurena juhla-aikana työssä. Otan seuraavaksi pienen tarkastelun muutamasta työpäivästä viime viikolta.

Maanantai 10. joulukuuta. Varauskirjassa on kaksi merkintää: veteraaniyhdistyksen joulujuhla klo 11 ja kirkkovaltuuston kokous klo 16.30. Näin pikaisella lukemalla voisi tehdä johtopäätöksen, että ihan leppoisa joulukuinen viikon aloitus.

Tulin toimistolle aamulla kahdeksan jälkeen. Tavanomaiset hallinnon valmistelutyöt kuuluivat aamupäivään, sekä tietysti juhlan tervehdyksen mietintä. Perinteisen juhlan jälkeen ajatukset kohdistuivat illan valtuustoon. Olihan esityslistalla monia isoja päätöksiä, joten PowerPoint -esityksiä piti vielä hioa.

Valtuustokauden viimeinen kokous oli tavanomaista pidempi. Illalla kotona olin kirjoittanut muistivihkooni kommentin: ”Jäi hyvä ja kiitollinen mieli pitkästä, isoja kokonaisuuksia sisältäneestä kokouksesta!”

Keskiviikko 12. joulukuuta. Kalenterissa on yksi merkintä, kaiken kansan joulupuuro. On tulossa tavallisuudesta poikkeava työpäivä.

Olen luvannut koko työyhteisön tavoin viettää valtaosan päivästä keittiöllä. Olin ennakkojutuissa uutisoinut, että odotamme yli tuhatta henkeä puurolle, ja niin kävikin.

Muistivihkooni kirjoitin illalla väsyneenä, mutta onnellisena: ”Kaiken kansan joulupuuro oli jälleen menestys. Oli paljon iloisia ihmisiä, joulumieltä, toivoa, kannustusta ja yhteyttä. Olen myös ylpeä työkavereista ja yhteen hiileen puhaltamisesta!”

Perjantai 14. joulukuuta. Varauskirjassa on kolme merkintää: palaveri kirkolla klo 9.30, henkilöstön jouluruokailu klo 12, ja puurojuhla Paukkerinharjulla klo 19.

Aamu alkaa tavanomaisesti kahdeksan jälkeen, ennen kirkolle lähtöä tervehdyssanojen mietintä työyhteisölle, sähköpostitilanteen tarkistus ja laskujen hyväksynnät sekä muuta tilannepäivitystä. Kirkolla palaveria odotellessa kuvaan vielä pikaisesti videon seurakunnan joulukalenteriin.

Vajaan tunnin jälkeen suuntaan takaisin virastolle viilaamaan puhettani työntekijöille. Yhteinen hetki jouluaterian merkeissä on tärkeä. Tällä kertaa perinteisen ohjelman lisäksi kisailimme joululauluista, jotka oli laitettu kännyköistä tutulle emojikielelle. Ryhmämme sai pisteet 14/15!

Tämän jälkeen oli aika palata virastolle, valmistelemaan tervehdystä illan juhlaan Paukkerinharjun kylätalolla. Kyläyhdistys oli pyytänyt julistamaan jonkulaisen joulurauhan.

Se oli mieluisa tehtävä, onhan lapsuuteni mielenmaisemaan piirtynyt kuva mummolareissuista Jongunjärven rannalle: korkeat lumikinokset, kirpeä pakkanen ja lämmin Piiraan mummolan pirtti. Tätä muistelin joulurauhan julistuksessa.

Kotiin palaisin yhdeksän jälkeen, vaimoni oli sillä aikaa lähtenyt lasten ja isomummun kanssa mökille. Istahdin hiljaiseen olohuoneeseen vielä miettimään tervehdystä seuraavan päivän juhlaan Sarakylän koululla.

Adventtiaikaan sisältyy paljon mieleenpainuvia tilanteita, joista nautin. Ja onneksi väliin mahtuu rauhallisiakin hetkiä, jolloin voi olla kotona läheisten kanssa tai singahtaa hiihtoladulle tuulettamaan päätä.

Kun mennään kohti joulun pyhiä, oma mielikin alkaa tavoittaa juhlan tunnelmaa. Ytimeen johdattavat lasten kysymykset tai jokin joululaulu.

Viimeistään siitä pitää huolen tuttu evankeliumi, jonka tänä vuonna saan lukea jouluyön messussa: ”teille on syntynyt Vapahtaja!” – Meille kaikille, myös minulle!

Joulurauhaa!

Timo Liikanen

Pudasjärven kirkkoherra