Luin 20.6.2024 Sami Tapanaisen artikkelin Rannikkoseutu-lehdestä "Kuppikivet ovat mystisiä muinaisjäänteitä". "Kuppikivet ovat kiviä tai kallioita, joihin on tehty koloja muinaisten esivanhempien toimesta. Noin 4–10 senttimetrin levyisiä ja muutaman cm syvyisiä kuppeja on tavallisesti useita vierekkäin."
"Suomen kuppikivet on ajoitettu pääosin rautakaudelle noin 500 eaa–1300 jaa. Siistin kolon hakkaaminen ja hiominen kiveen oli suuri ponnistus sen aikaisilla työkaluilla.
Museoviraston muinaisrekisteriin on kirjattu kaksi kuppikivikohdetta Naantalista ja kymmenen Raisiosta.
Kuppikivien käyttötarkoituksesta ei olla yksimielisiä. Yleisimmän oletuksen mukaan kupeissa annettiin uhrilahjoja haltioille ja maahisille tai suvun vainajille. Niihin laitettiin esimerkiksi maitoa, jyviä, olutta, verta, rasvaa ja niin edelleen. Uhreilla tavoiteltiin mm hyvää viljasatoa ja metsästysonnea."
Näin kertoo lyhennettynä Tapanainen lähes aukeaman artikkelissaan. Asia alkoi kiinnostaa sen takia, että Syötteellä soiden ympäröimän Pöllävaaran juurella oli noin kuution kokoinen kivi, jossa oli edellä kerrotun mukainen kuppi. Kivi sijaitsi lähellä suurta mäntyä ja siinä olevalla kupilla oli taikavoimia. Syylät poistui, kun ukkosen jälkeen pesi kätensä kupin vedessä.
Kupin syntymisestä kerrottiin kahdenlaista tarinaa: Piru oli pyörähtänyt kantapäällään ja se hieraisi kupin kallioon. Toinen tarina kertoo jonkun puujalkaisen ukon kävelleen siinä pirua vastaan ja käännähtäneen puujalkansa varassa niin äkisti, että kuoppa syntyi.
Kiven katoaminen paikaltaan on jo arkisempi juttu. 1960-luvulla Pärjänjoen ylitse rakennettiin Harjunpään siltaa ja sen penkereisiin kerättiin laajalti kiviä, joten sinne taisi joutua taikakivikin.
Tiedustelin Tapanaiselta onko mahdollista, että Syötteen seudulla olisi ollut rautakautista asutusta? Hän kertoi lähimpien kuppikivien löytyneen Suomussalmelta ja Torniosta. Tornion kuppikivi on poistettu muinaisjäännösrekisteristä, ja kivi sen myötä kadonnut. Suomussalmen kuppikiveenkin liittyy epävarmuuksia.
Kuppikiviä on myös tehty rauta-ajan jälkeen, ja niitä tiedetään käytetyn uhrikivinä vielä 1900-luvun alussa.
Pöllän ympäristöstä on löytynyt aikanaan muutakin: Haapio sarkaojia kaivettaessa, ja ojia kaivettaessa haapion lähistöltä, noin metrin syvyydestä paksu lastukko, joka oli selkeästi ihmisen aikaansaannos. Vanhaa peltoa kynnettäessä n 1920-luvulla astian kappaleita. Äitini epäili aikanaan niiden olleen Saamelaisten asumisen jäljiltä.
Samoihin aikoihin löytyi kivistä ladottu uuni Pöllän louhikosta. Kaikkitietävä google toteaa kivilatomukset Ryssän uuneiksi. Niitä lienee käytetty leipien paistamiseen ja kalojen kuivatukseen. No, vanha tarina kertoo vihovenäläisten käyttäneen lettosoiden ympäröimää Pöllää piilopaikkanaan, ja sinne pääsi ainoastaan suohon upotettuja pitkospuita pitkin.
En ole kuullut muualla Pudasjärvellä olevista kuppikivistä. Olisiko Pöllävaarassa ollut pitäjän ainoa? Miten lienee hyvät Iijoki-seudun lukijat?
Vai oliko se kuitenkin Vanha Kehno, mikä pyöräytti kupin kantapäällään?