Osa 1/2: ”Vieras mies ” saapuu taloon
Kuten tiedämme kissat ovat ylpeitä, itserakkaita, omapäisiä, mulkeroita. Luonteenpiirteisiin kuuluu myös sairaalloinen narsismi ja tarvittaessa myös ”väkivaltaisuus”.
Voitaisiin todeta, että kissa on oman elämänsä herra. Joillakin voi olla myös erilainen näkemys,se sallittakoon. Jos lukija on hienohipiänen luonne niin kannattaa lopettaa lukeminen tässä vaiheessa sillä kertomus sisältää kissamaailman todellisuutta, mukaan lukien ”väkivaltaa” ja myös jossain määrin tarinassa käsitellään kissojen sukupuoli elämää eli ”sexsyä”.Lammin Morre oli ”kulkumies”” Edellä mainittujen luonteenpiirteiden lisäksi Morren sukupuolinen aktiivisuus oli keskimääräistä vilkkaampaa. Ensinnäkin sen karski olemus sekä periksiantamaton luonne antoivat hyvät onnistumisen mahdollisuudet keväisissä koitoksissa.
”Herra” oli syntynyt ja viettänyt ensimmäiset elinvuotensa Raahen lähellä olevassa Saloisten kunnassa josta se oli muuttokuorman mukana kulkeutunut uuteen asuinpaikkaan. Morren kotouttaminen uuteen ympäristöön ei oiken onnistunut.
Ilmeisesti levoton luonne ja kavereiden puute vaivasi siinä määrin, että ”kulkumiehen”mieli teki tienpäälle. Kevään korvassa Morre ”pakkasi tavaransa” ja lähti. Kierä paljon ajettu hevostie oli hyvä kävellä kohti tuntematonta määränpäätä.
Pitkä päivä siinä meni kun kulkuri näki riemukseen taloryppään ja ajatteli, että tuossa voisi jonkin aikaa kortteerata, jos talonväki ei anna ns. keppikyytiä ja passita heti tienpäälle.
Navetan porstua oli Morren mielestä sopiva paikka jäädä kuulostemaan ja katastella miten talon väki suhtautuisi tulokkaaseen. Yhteiselo alkoi heti sujua odotettua paremmin.Kulkuri tunnistettiin ja olipa talossa jopa tuttu henkilökin. Maitotonkkia maantien varteen kuskannut talon nuori isäntä tunnisti Saloisten kasvatin heti ja pieni kyhnäys tutun miehen saapasvarteen antoi lopullisen sinetin sille, että jo ensimmäisenä iltana lypsylämmin maitoannos odotti kulkuria navetalla.
Talossa oli ennestään vakituisena hiirenpyytäjänä nuori puna-kirjava naaraskissa joka ei vielä ollut tehnyt yhtään pentuetta. Morre ajatteli, että ehkä kannattaisi jäädä joksikin aikaa katselemaan ja selvitellä sydänmaan talossa kasvaneen nuoren neidin halukkuuta ”perheen perustamiseen” tai ainakin uusien hiirenpyytäjien alullelaittamiseen.
Kulkumiehen ryhdikäs olemus teki syvän vaikutuksen nuoreen hiirenpyytäjään. Rakkaussuhde leimahti ja Morrelle lankesi ”Tauno Palon” osa tässä tarinassa. Päänäyttelijän osa oli siinä mielessä helppo koska kilpakosijoita ei tässä vaiheessa ollut. Jos Morre olisi tiennyt mitä tulevaisuus tuo tullessaan niin luultavasti olisi jäänyt asumaan tälle paikalle koko pitkän elämän ajaksi.
Pari kuukautta hääyön jälkeen puna-kirjava nuorikko pyöräytti heinärintuukseen viisi pentua. Niistä tuli kaikkea muuta kuin ”hyvän värisiä” Mustavalkoisen isän ja puna-kirjavan emän tekeleistä tuli aika ”nuhruisen” näköistä sakkia. Kuitenkin näistä puna-musta-valkoisista jälkeläisistä tuli äärettömän hyviä pyyntikissoja. Nämä em. ominaisuudet oli periytynyt suurelta osin emän puolelta. Pari vuotta siinä meni kunnes talostelu saman ”tyttökaverin”kanssa alkoi kyllästyttää. Jo ensimmäisen vuoden aikana pitkät yöretket ns. tunnustelut olivat johtaneet siihen lopputulokseen, että elämää on myös muualla kuin nykyisessä kortteeripaikassa.
Morre oli varttunut täyteen mittaansa. Olemus oli kunnioitusta herättävä. Nuoresta hujopista oli kehittynyt lihaksikas lähes pientä ilvestä muistuttava köriläs.
Paljon kuljettu kangaspolku tuntui tassujen alla mukavalta. Suunta oli selvä isompiin kuviohin oli päästävä. Paikallaan oleminen ja samat päivärutiinit kyllästyttivät. Nyt jos koskaan on elettävä täysillä. Ilman hyvästejä ja vastuuta avoliitossa syntyneistä jälkeläisistä Morre oli taas päättänyt muuttaa uusiin ympyröihin.
Olihan tämä ihan erilainen paikka. Kymmenen taloa navetoineen tarjoaisi vaihtoehtoja värikkäämpiin elämään kokemuksiin.
Ei tiennyt Saloisten mies kuinka kovan haasteen hän joutuisi ottamaan vastaan uudessa asuinympäristössä. Yksinvaltiaan tien tukkona tulisi olemaan kovia ja tappeluihin tottuneita vastustajia joilla oli ”elämänkokemusta” huomattavasti enemmän kuin kylälle saapuneella nuorella kulkurilla. Jo kujan suuhun saavuttua Morre joutui ensimmäiseen kohtaamiseen. Tilanne meni ohi lyhyellä tuijotuksella ja tullista selvittiin ilman fyysistä kontaktia.
Valinnan vaikeus...-mihin sitä yrittäs ensimäisenä? Pitkä kivinavetta ja vielä pitempi päärakennus. Paljolti saman näkönen kuin edellinen asuinpaikka.
Lotto nasahti kohilleen. Sama taktiikka kuin ennenkin. Väijymistä haittasi talossa jo ennestään oleva.. jo ”eläkeijässä” oleva uros joka oli käynyt naamasta ja jäljellä olevista korvan-nysistä päätellen useamman ottelun elämänsä varrella. Morre osoitti lievää kunnioitusta vanhaa veteraania kohtaan ja antoi ymmärtää, että yhteistyö ja suojelu kuuluisi sopuisan elämän korvauksena jos ei mitään konfliktia syntyisi. -Ei muuta kun taloksi. Uusi koti oli nyt totta ja alettiin suunnittelemaan seuraavan kevään karnevaaleja. Lukemattomat pienemmät kähäkät oli lähes päivittäisiä. Välillä elämä kävi tukalaksi. Näytti sille, että kaikki kollit olivat yhteistuumin päättäneet, että kulkumies ei tule keväällä alkavien karnevaalien isännäksi. Kaikissa näissä otteluissa Morre oli selvinnyt voittajana. Naama ja korvat kuitenkin kertoivat, että ihan kuusi nolla ei oltu selvitty.
Koitti jälleen uusi kevät ja koko perukan kissat alkoivat kokoontua suunnittelemaan uuden sukupolven alulle laittamista. Varsinkin kokemattomat nuoret naaraat oli vauhkona uuden tulokkaan perään. Morre oli jo ”harjoitusotteluissa” saanut kunnoitusta herättävän aseman, suurin osa nakkasi ”pyyhkeen kehään” ja poistui vähin äänin areenalta.
Voit lukea tarinan jatko-osan tästä.