VAALIKONE: Vastaa Ii­jo­ki­seu­dun vaa­li­ko­neen ky­sy­myk­siin ja katso kuka voisi olla eh­dok­kaa­si

SYÖTE: Syöt­teel­le upeasti kaksi Awards -pal­kin­toa – Ki­de-ho­tel­li Suomen paras Ski-ho­tel­li ja Iso-Syö­te paras per­he­ho­tel­li

Tilaajaetu: Ilmoita vauvasi mak­sut­ta mukaan Ii­jo­ki­seu­dun Vauvat 2021 -koos­tee­seen tästä!

Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Kun jou­lu­puk­ki risuja toi – Ym­mär­räm­me­kö olla kii­tol­li­sia niille monien alojen puur­ta­jil­le, jotka pal­ve­le­vat meitä muita tänä eri­tyis­ai­ka­na ja vieläpä juh­la-ai­ka­na

Pudasjärvi

Joulunaika on monenlaisten tunteiden, kokemusten ja muistojen aikaa. Kynttilöiden vienti läheisten haudoille on kuulunut ja kuuluu edelleenkin useimpien ihmisten jouluaaton kauneimpiin perinteisiin. Lapsuudessani haudoille vietiin kannettomat talikynttilät. Kynttilöiden liian aikaisen sammumisen estämiseksi lumeen kaivettiin sievät kolot, joihin valontuojat aseteltiin. Kuusen havuilla haudan koristelu sai viime silauksensa. Haudoilla käyntiin osallistui koko perhe. Sama käytäntö kiinnitti huomioni tänäkin Jouluna Pudasjärven hautausmaalla. Jouluevankeliumin kuunteleminen ja tärkeiden jouluvirsien laulamisen mahdollisuus jouluaattona on nykyään mahdollista useampaan kertaan. Kirkon juhla-aukiolla ulkoilmassa tapahtuva jouluaaton hartaus on yksi toimiva ja käytännöllinen mahdollisuus nykyajan ihmisille päästä Joulun tärkeän sanoman äärelle hautausmaavierailun yhteydessä

Jouluaaton illansuussa vaeltaessani koiraystäväni kanssa hiljentyneessä kaupungin keskustassa muistin kuinka aikoinaan joulumuistamiseen kuului ihmisten lahjomisten lisäksi kotieläinten erityiskohtelu. Navetan asukit saivat jonkin ylimääräisen herkkupalan tai ruoka-annoksen. Pihapiirin linnuille katettiin ruokapöytä jyväisillä lyhteillä ja makoisat talit asetettiin lintulaudoille. Hevonen ja lehmätkin suittiin ja harjattiin suurella lämmöllä nätin näköisiksi.

Jouluajassa on hienoa taikaa ja mahdollisuus päästää mielikuvitus ja omat mietteet valloilleen. Katujen ja teiden varrella olevista taloista loistivat monenkirjavat valot ja valorakennelmat piristäen tummaa pakkasiltaa. Näitä ihaillessa ja katsellessa oli mielenkiintoista pohtia millaisia touhuja ja keskusteluja asuntojen sisällä saatetaankaan käydä. Pohdittiinko vallitsevan koronan aiheuttamia erityistoimia Joulun viettoon ja muuhun elämän menoon? Odotettiinko vielä yhteydenottoa tärkeältä ihmiseltä? Rohkenimmeko itse lähestyä joulutervehdyksellä myös vähemmän läheistä, mahdollisesti yksinään olevaa ihmistä? Tuskailtiinko tekemättömiä tai unohtuneita töitä tai joulumuistamisia?

Ymmärrämmekö olla kiitollisia niille monien alojen puurtajille, jotka palvelevat meitä muita tänä erityisaikana ja vieläpä juhla-aikana? Miten voimme tukea lapsiamme, nuoriamme, apua tarvitsevia perheitä, työtä vailla olevia ihmisiä ja elinvoimaa ylläpitäviä yrittäjiämme vaikeiden asioiden tai ahdistuksen riepotellessa? Mistä löytyy kärsivällisyys ja turvallisen lämmin suhtautuminen lähimmäisiimme? Rohkenemmeko kiittää itseämme ja läheisiämme kuluneen vuoden hyvistä asioista ja tapahtumista, joita kaikesta huolimatta olemme kohdanneet?

Näitä miettiessäni näkyviin ilmestyi erikoinen ja odottamaton kulkija. Minua ja Rocky-koiraa vastaan kurvasi polkupyörällä joulupukki! Pukinkonttia liikkujalla ei ollut kyydissään, mutta punainen asu, pukinhattu ja pyörän takana iloista joulunhenkeä vilkuttava punavalo nostivat hyväntuulen hymyn kasvoille. Tämä näky toi mieleeni vahvan joulupukkimuiston lapsuudestani. Hiukan nuoremman sisareni kanssa olimme taas jouluaattona pukkia suurella jännityksellä ja pelollakin odottaessamme käyttäytyneet turhan rajuotteisesti. Eli tapelleet ja olleet tottelemattomia. Äiti oli varoittanut meitä useaan otteeseen: ” Ellette heti asetu ja käyttäydy kunnolla, joulupukki tuo teille lahjojen sijasta risuja.”  Varoitukset eivät tehonneet, vaan villi meno jatkui iltaan ja joulupukin saapumishetkeen saakka. Vihdoinkin eteisestä kuului joulupukin kolistelu ja tuvan ovi aukesi. Näky oli hyytävä!!

Suuri varpukimppu joulupukin käsissä. Ei minkäänlaista lahjasäkkiä missään. Pukki kertoi kuulleensa, että olimme sisareni kanssa olleet kurittomia, joten lahjoiksi saamme vain piiskoja. Anteeksipyynnöllä ja Joulupuu-laulun laulamisella meillä on mahdollisuus korjata virheemme ja saisimme lahjojakin. Oman arvonsa tunteva sisareni loukkaantui piiskoista niin, ettei pukille anteeksipyyntöä eikä laulua suonut. Minä tietenkin lahja-ahneena nielin kiukkuni ja itkukurkussa pyytelin ilkityöni anteeksi ja laulaa luikautin nuotin vierestä pakollisen laulun. Sain himoitsemani lahjat ja sisarenikin olisi saanut omansa, mutta periaatteen ihmisenä hän ei huolinutkaan niitä. Vasta joulupäivän aamuna äiti sai houkuteltua hänet vastaanottamaan lahjansa. Traumoja tapahtuneesta ei jäänyt meille kummallekaan, ainoastaan hauska ja opettava muisto.

Elämänvaloisaa Vuotta 2022 kaikille!

Sointu Veivo