Kouluilla työskennellessäni aikaisempina vuosina, näin myös paljon kiusaajia sekä kiusattuja. Kiusaamistapaukset olivat sydäntä särkevää myös meille henkilökunnalle. Oli Kiva-projekti, johon kiusaamistapaukset aina vietiin. Siellä kiusaajat ja kiusatuksi joutuneet kohtasivat. Kehotettiin sopimaan riidat ja eripurat, kättä päälle lyömällä.
Ovi sulkeutui. Saattoi käydä niin, että kiusattu jäi yksin, kiusatuksi tulemisesta ei saanut enää puhua, kun asiat oli jo sovittu. Kiusatulle jäi syyllinen olo ja pelko uudelleen kiusatuksi tulemista. Kiusaaminen todella jatkui, hiljaisesti, piilokiusaamisena.
Kiusaaminen saattoi olla sellaista, että varastettiin välineitä tai piilotettiin niitä jopa roskiin. Sotkettiin ulkovaatteet, jopa kengät vedellä täytetty. Asia piti painaa villaisella, ettei saanut turpiin kotimatkalla.
Oppilas alkoi voimaan pahoin. Tuli selittämättömiä pääkipuja, mahakipuja ja "kuumepiikkejä".