Kolumni

Kirkon tu­le­vai­suut­ta tur­vaa­mas­sa – seu­ra­kun­ta­lai­set ak­tii­vi­sik­si toi­mi­joik­si

Pöydälläni on ollut kirkolliskokouksen tulevaisuusvaliokunnan mietinnön palautepyyntö. Vaikuttaisi kuivalta byrokratialta, mutta todellisuudessa se on jotain aivan muuta.

Kirkon ylimmässä päättävässä elimessä, kirkolliskokouksessa, on herätty siihen, että tulevaisuuden kirkko on toisenlainen, mitä se on viime vuosikymmeninä ollut.

Jäsenmäärän lasku ja talouden tiukentuminen ovat toki vaikuttaneet, mutta pohjimmiltaan tulevaisuutta tarkastellaan kirkon syvimmästä olemuksesta, hengellisyydestä käsin.

Seurakunnissa selonteosta palautteen antaa kirkkoneuvosto, mutta asiaa käsitellään myös työyhteisön kanssa. Selonteko on laaja, tässä yhteydessä nostan vain muutaman näkökulman esille.

Mihin tulevaisuusselonteko linjauksillaan pyrkii? Ensinnäkin turhan byrokratian purkuun, joka näkyisi esimerkiksi hiippakuntavaltuustojen lakkauttamisella sekä alistusasioiden karsimisella.

Kuinka moni tämän kolumnin lukijoista tietää, mistä hiippakuntavaltuusto päättää? Asian voi halutessaan tarkistaa kirkkolain 17. luvusta.

Seurakuntien päätöksenteossa on monia tuomiokapitulille ja kirkkohallitukselle alistettavia päätöksiä. Tulevaisuusselonteossa pyritään hallinnon keventämiseen vahvistamalla seurakuntien itsehallintoa.

Yksi esimerkki hallinnon raskaudesta ovat seurakuntien maakaupat. Ne valmistellaan virkatyönä, käsitellään kirkkoneuvostossa sekä -valtuustossa, tuomiokapitulissa ja viimein vahvistetaan kirkkohallituksessa.

Hyvä kysymys kuuluu, onko tämä kaikki välttämätöntä, ja onko kirkolla ylipäätään varaa näin raskaaseen päätöksentekoketjuun? Kyllä päätökset pitää pystyä tekemään paikallistasolla.

Seurakunnan henkilöstöön liittyen tulevaisuusselonteko ehdottaa muun muassa siirtymistä laajasti virkasuhteista työsuhteisiin, johtamistehtävien määräaikaisuutta sekä työaikaa hengelliseen työhön.

Näihin liittyy monia periaatteellisia kysymyksiä. Oma arvioni on, että hengellisen työn työaika on jollain aikataululla tulevaisuutta, virkasuhteiden katoamisiin en usko.

Johtamistehtävien määräaikaisuus voisi toimia kirkon ylätasolla, esimerkiksi piispakunnassa tai kirkkohallituksessa, mutta paikallistasolla sitä on vaikea nähdä toimivaksi. Näin ainakin seurakunnassa, missä on kaivattu sitoutunutta kirkkoherraa. Määräaikaisuudet karsisivat hakijoita entisestään.

Lausuntopyynnön lillukanvarsia ovat kielen uudistamiset kirkon hallinnossa ja virkanimikkeissä. Vaikka monet suorat käännökset ruotsin kielestä ovat kaukana alkuperäisestä, kirkon tulevaisuuden kannalta on toisarvoista, millä nimikkeellä seurakunnan johtavaa pappia tai hiippakunnan pääkirkkoa kutsutaan.

Malisensuon mummolle tai Puhoskylän papalle kirkkoherra on kirkkoherra, päätettiinpä kirkolliskokouksessa miten tahansa.

Olennaisin kirkon ja seurakuntien tulevaisuuteen vaikuttava näkökulma löytyy lausuntopyynnön kolmannesta osasta. Siinä keskitytään seurakuntien toimintaan ja toimintakulttuuriin.

Tiivistetysti voidaan todeta, että tulevaisuuden kirkko on seurakuntalaisten kirkko. Seurakuntalaiset eivät ole vain toiminnan kohde, vaan aktiivisia toimijoita.

Työntekijöiltä tämä vaatii valmiutta vapaaehtoistyön rekrytointiin, johtamiseen sekä viestintään. Koulutuksella tätä voidaan edesauttaa, mutta suurin muutos tapahtuu asennetasolla.

Pudasjärven seurakunnassa varaudumme tulevaisuuteen uudistuvan strategian kautta. Siinä yksi keskeinen painopiste tulee olemaan seurakuntalaisia laajasti osallistava toimintakulttuuri. Paikallistasolla tulevaisuus on turvattu, kun sen jäsenet ovat sitoutuneita.

Timo Liikanen

Pudasjärven seurakunnan kirkkoherra