Kolumni

Armoa! – 500 vuotta sitten käyn­nis­tyi pro­ses­si, joka johti lu­te­ri­lai­sen kirkon syntyyn

Sain eilen aamupäivällä viestin Iijokiseudun toimituksesta. Olimme sopineet päätoimittaja Martta Oinas-Panuman kanssa jo alkuvuodesta, että kirjoitan seitsemän viikon välein kolumnin. Kuinka ollakaan minulla oli merkintä kalenterissa vasta ensi viikon lehteen, siis puhdas laskuvirhe päässäni.

Toimituksen väki päätoimittajan johdolla osoitti ymmärtämystä ja armollisuutta kömmähdykselleni, ja sain siitä otsikon tähän ex tempore -kirjoitukseeni.

Sain siitä otsikon tähän ex tempore -kirjoitukseeni.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kaikissa seurakunnissa vietetään tänä vuonna reformaation eli uskonpuhdistuksen juhlavuotta, jonka tunnuslauseena on yllä oleva otsikko. Viikko 44, loka-marraskuun vaihde on nimetty reformaatioviikoksi.

Lokakuun viimeisenä päivänä tulee kuluneeksi 500 vuotta siitä, kun silloinen katolisen kirkon munkki Martti Luther julkaisi tunnetut 95 teesiään. Tästä käynnistyi prosessi, joka johti luterilaisen kirkon syntyyn.

Suomi oli tuolloin osa Ruotsin kuningaskuntaa. Kustaa Vaasan johdolla tehdyt päätökset levisivät luonnollisesti Tukholmasta Turkuun, koskivathan ne ainakin periaatteessa kuningaskunnan itäistä osaa. Ensimmäisinä reformaatiohenkisinä pappeina Suomessa on pidetty Saksasta 1520-luvun alkupuolella opiskelemasta palannutta Pietari Särkilahtea sekä piispa Martti Skytteä.

Wittenbergissä opiskelleen Mikael Agricolan merkitys on tietysti oma lukunsa. Aivan aiheestakin hänestä käytetään nimitystä Suomen kirjakielen isä. Agricolan vuonna 1543 ilmestynyt ”Abckiria” sekä vuonna 1548 valmistunut suomenkielinen Uusi testamentti ovat vaikuttaneet valtavalla tavalla kirjakieleemme.

Reformaation vaikutus suomalaisten hengelliseen elämään on tuntunut vuosisatojen ajan erityisesti luterilaisen kirkon kautta. Katekismusta ja kristinoppia on opeteltu ulkoa kinkereillä ja rippikoulussa.

Uskonpuhdistajilla oli kaksi keskeistä periaatetta, joita kutsutaan muoto- ja sisältöperiaatteiksi. Ensiksi mainittu tarkoittaa, että kaikkea opetusta on kirkossa arvioitava Raamatun valossa. Jälkimmäinen puolestaan merkitsee, että ihminen pelastuu yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen sovitustyön tähden.

Kirkkolain 1. pykälässä todetaan: ”Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on ilmaistu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa”. Nämä luovat lähtökohdan seurakunnan toiminnalle.

Pudasjärven seurakunnassa on päivitetty strategiaa kuluvan vuoden aikana. Sen otsikko on ”Armoa, yhteyttä ja osallisuutta”.

Juhlavuonna sitä voidaan tarkastella reformaation hengessä. Otsikon ensimmäisessä sanassa tiivistyy kristillisen seurakunnan julistuksen ydin. Martti Luther tiivistää teesissään nro 63 kirkon todellisen aarteen, joka on ”Jumalan kunnian ja armon kaikkein pyhin evankeliumi”. Tästä kaikki lähtee.

Strategialla vahvistetaan myös yhteyttä eri merkityksissään. Ja vielä, seurakuntalaisten osallisuus nousee keskiöön. Halusivathan uskonpuhdistajatkin aikanaan, että kaikki voivat lukea raamattua omalla äidinkielellään.

Meillä suunniteltiin viime viikolla vajaan 50 seurakuntalaisen kanssa tulevan vuoden toimintaa.

Kiitokset paikallislehdelle seurakunnan strategian hengen mukaisesta suhtautumisesta kirjoittajan unohdukseen!