Lukijalta
Mielipide

Val­tuu­tet­tu Tyk­ky­läi­sen tes­ta­ment­ti: "Pi­tä­kää suunne auki ja antakaa sanan miekan viuhua"

Kari Tykkyläinen viime vuonna puhumassa suolla tervalla ja höyhenillä kuorrutettuna.
Kari Tykkyläinen viime vuonna puhumassa suolla tervalla ja höyhenillä kuorrutettuna.
Kuva: Anna Kerälä

Kovin vaikeaa on löytää huippuhetkiä päätöksenteosta kuuden valtuustokauden ajalta, puolueiden SMP, Perussuomalaiset, saati sitten viimeksi edustamani Vihreän puolueen Pudasjärven osaston poliittiselta työsaralta.

Muistan, kun uutena vennamolaisena minut äänestettiin valtuustoon, sain ohjaavia neuvoja vanhemmilta kunnallispoliitikoilta, kuten ”pidät sitten turpasi kiinni, niin sinua pidetään viisaana miehenä” ja selityksiä, että Tykkyläisessä on kaksi puolta, käsittämätön taiteilija ja ihan tavallinen opettaja. No, se toive ei ole toteutunut eli luokitus pöljä pitää varmaan paikkansa.

Neljännesvuosisata on kulunut taistellessa tuulimyllyjä vastaan eikä mikään ole valtuutettujen asenteissa muuttunut. Sivistys ja metsäläisyys on säilynyt Pudasjärven kulttuurissa kiitettävällä ominaisella tasolla.

Olemme tutkineet lehtileikkeitä neljänkymmenen vuoden ajalta – samaa rataa mennään. Vaalien alla on korkeakulttuurisia lupauksia, kuinka Pudasjärvestä tehdään maailman ykköspaikka. Kuinka voi antaa lupauksia toiveista potematta huonoa omatuntoa paikkakunnan sivistyksestä?

Olisiko tilanne tuhlaavaisempi vai säästäväisempi, jos joutuisimme ”kehittämään” kaupunkia ilman valtion tukia omasta pussistamme. Ilman elinkaarimallia, ilman maksuaikaa tulevaisuuteen jälkipolvillemme, jos heitä silloin enää paikkakunnankirjoissa on.

Pudasjärvellä haaveillaan maakuntahallinnosta ja sotepiiristä, vaikka jälkimmäinenhän meillä jo onkin. Valitetaan vaan, kuinka kallista sairastaminen on ja Oulunkaartahan on siitä hyvä syyttää. Itsehän me sairastamme elämän virikkeiden puutteessa ja luomme sotelle paineita.

Pudasjärvellä ei ole ollut koskaan kulttuurikasvatusta eikä näillä näkymin tule olemaankaan. Liian suuri pelko ajatella ilman ryhmäkokouksia ei todellakaan anna mahdollisuuksia yksilöille kehittää kaupunkia masentamatta luovaa ajattelutapaa. Onneksi maailmalla on tilaa ja mahdollisuuksia yhtä paljon. Pannaan koronan piikkiin.

Pudasjärveläisissä ei ole moitteen sijaa, kunnollisia rehellisiä maalaisia, jotka ovat säästyneet monilta maailman turhuuksilta ja köyhyys antaa toiveita tulevasta. Kaksi viimeistä valtuustokautta on vain tasapainotettu ja säästetty, säästetty ja tasapainotettu, mielenterveys-, alkoholi- ja huumeongelmat ja nuorten syrjäytyminen ovat vain lisääntyneet.

Pelastaaksemme tulevaisuutta olemme rakentaneet Kurenalustaa jo täyteen hoitolaitoksia, ehkä uusi maakuntahallinto täyttää maksumiehenä loputkin vuodepaikat, käydään edelleen Oulussa kaupoilla ja tilataan loput ostokset netistä. Logistiikat pelaa, eikä tarvitse nähdä toisiamme, ei kylillä, ei keskustassa.

Aikoinaan kun kansalaisopisto oli vielä voimissaan siirtyi Pudasjärveltä nuoria väärinymmärrettyjä taiteilijoita maan korkeimpiin taideoppilaitoksiin: nimiä Janne Räisänen, Kaija Poijula, Jussi Goman, Juha Okko, Jouko Lempinen, Tapani Kokko, Simo Saarikoski, Maarit Bergman mm.

Minä ja Paavot jäätiin paikkakunnalle kuvainnollisesti kitumaan. Poislähteneitä kulttuurintekijöitä, joihin Pudasjärvi liittyy, ovat kuvanveistäjä Martti Aiha sekä valokuvaajat Jorma Luhta ja Esko Männikkö.

Onneksi valtion myöntämä tunnustus elämäntyöstä taiteen parissa eli taiteilijaeläke turvaa asumiseni ”Siuruan kansantasavallassa”.

Valitettavasti valtion sivistyspolitiikka on teknologiahurmoksessaan supistanut kulttuurin terveysongelmia ehkäisevänä strategianaan perusopetuksessa taide- ja käsityöaineet minimiin ja poistanut jatko-opiskelupaikat maakunnista ja keskittänyt pari opiskelupaikkaa pääkaupunkiseudulle.

Taiteen ja kulttuurin antama mahdollisuus kyseenalaistaa jo olemassa olevat arvot on tukahdutettu kaupallisuuden, uskontovirtausten ja teknologiateollisuuden alle. Kenen tarvitsee enää kehittää itseään ja ympärillä olevaa yhteisöä kuin arvostelemalla ja kaatamalla uusia mahdollisuuksia. Mielikuvituksen puute ja suvaitsemattomuus hallitsevat ympäristöämme.

Toivottavasti koronakaranteeniaikana ihmiset piirtelisivät, kirjoittelisivat ja lauleskelisivat, tanssahtelisivat kuin soittelisivatkin itsekseen ja näin purkaisivat luovuudessaan ahdistuksen ja ajan paineen itsestään ja ihan ilmaiseksi.

Koronaa pystyy hallitsemaan maskeilla, joukkorajoituksilla ja rokotuksilla, taidetta ei muuten kuin sulkemalla silmät ja korvat. Molemmat luokitellaan tartuntataudeiksi.

Nyt kun kaupungissa on tulevilla uusilla valtuutetuilla intoa lyödä kampoihin vanhoille iänikuisille asenteille ja päätöksille, pitäkää suunne auki ja antakaa sanan miekan viuhua. Talouspolitiikka on isoja numeroita, veroja, valtion tukia, poistoja, sijoituksia, riskien ottoa.

Politiikka on pelaamista ihmisten kohtaloilla, niiden ihmisten, joiden luottamuksen tulette ansaitsemaan. Olkaa heille rehellisiä, kokouspalkkioilla ei rikastu.

Kari Tykkyläinen