Lukijalta
Mielipide

Tam­mi­kuu ja pak­kas­her­ran ter­veh­dys!

Loppiaisen jälkeinen torstai toi mukanaan mukavan ulkoilusään pakkasineen. Teki mieli nakata edellisen vuoden jäljet koristeineen ja mattoineen tuultumaan, mutta päätinkin nauttia ihanasta, puhtaasta ja raikkaasta ulkoilusäästä Urho-koiran kanssa.

Tämä olikin mainio ratkaisu, sillä nyt vajaan vuoden ikäinen pohjanpystykorva sai nauttia uudesta lumesta ilman, että pikku tassuja kova pakkanen kivisteli. Voi sitä iloa, mitä lintukoiran elämän piirissä liikkuukaan? Pitää tutkia lumitöyssyjä sekä poikakoirana nuuskia jouluvieraiden, Millin ja Netan pihapiiriin jättämiä hajuja. Niin ja oma reviirikin pitää merkitä tarkoin.

Lumihuurteiset koivut pihapiirin ympärillä herättävät myös Urhon huomion. Olikohan teeriparvi, joka rapisutti koivujen ylälatvoja? Noh! Eihän sitä kannata ilahtua liikaa. Tänään ei vielä jakseta lähteä metsälenkille haistelemaan ja tutkimaan. Mutta huomenna. Taikka ylihuomenna. Taikka keväämmällä, kun pakkanenkin hellittää. Tässä vaiheessa Urho koiran ja hoitajan ajatukset eivät kohdanneet.

Mutta kuinka ollakaan? Ystävän puhelinsoitto Etelä-Pohjanmaalta herätti koiranhoitajan tyystin. Maailmalla katastrofeja. Eikö siellä Pudiksella ole enää mitään päätettävää, kun et muka aio ehdokkaaksi tuleviin valtuustovaaleihin?

Elämäntapamuutos, laihdutuskuuri, tipaton tammikuu ja monet joulun jälkeiset muutosyritykset on kokeiltu. Kulunut ”koronavuosi” toi minulle tuon ”pikku pedon” Urhon, joka haluaa minut aamuisin ja iltaisin pissalenkeille, tahtoo leikkiä kanssani sekä saa minut tuntemaan oloni tärkeäksi.

Meillä kaikilla on tärkeitä asioita, joiden varaan elämämme on kiinnittynyt. Tällä hetkellä koronan jyllätessä ajatukseni ja toimintani liittyy perheiden pärjäämiseen sekä omaan että kuntalaisten.

Pakkasherran toivomuksen mukaisesti sulattelen ajatusta ehdokkuudestani Pudasjärven Kokoomuksen valtuustoehdokkaaksi kevään 2021 vaalissa.

Hilkka Parkkisenniemi