Kellareiden kurjissa loukoissa
vapisevat maailman lapset,
yli maanpiirin kurjan kuoren.
Sydämistään on riistetty ilo,
silmien tähdet,kesän kukat.
Auringon lämpö, lapsuuden huolettomuus.
Tänään Ukraina,mielettömyys.
Palestiinalaisten vankihäkki,
alistaja, sortaja, ”jumalan kansa”?
Tuskalla turrutetut äidit,
yli mannerten,Andeilta Aasiaan
vöryy tuskan huuto.
Polttaa vihan tuli,savuavat rauniot.
Sotakoneiden silmät katsovat säälimättä.
Teräskengät polkevat toivon orastavat kukat.
Itkevät hullun, mielettömän maailman syyttömät uhrit, aseilla alistetut.
Ei lapsi elämää pelkää, sotakoneiden helvetillistä melua lapsi pelkää,
pommeja nälkää rakkaudettomuutta.
Julmia nokikasvoja tankkientorneissalapset pelkäävät.
Ei lakkaa sydänten vapina
Ei laula lintu riemusta haukan kynsissä.
Rauniot savuavat, tuska ei tuota savua,
maa, vain kyyneleistä kastuu alta.
Yli maanpiirin vyöryy tuskan huuto kaikkialta.
Vaeltavat pakolaisten laumat.
Miksi mistä ja minne?
Kesän kuolevat kukat karkoitetuilta.
Tänäänkin verta vaativat ihmishukat
Ihmiset,jumalan kuvat, keneltä julmuuksiin saavat he luvat?