LIIKENNE: Lop­pu­vuo­si on po­ro­ko­la­rei­den syn­kin­tä aikaa – Am­mat­tiau­toi­li­ja: "Kai­kil­la po­roil­la pitäisi olla hei­jas­tin. Olen vält­tä­nyt kym­me­niä ko­la­rei­ta, kun olen ha­vain­nut hei­jas­tin­po­ron"

OSAO: Am­mat­ti­opis­toa ollaan muut­ta­mas­sa Pu­das­jär­ven kau­pun­gin­ta­lol­le – Toi­veis­sa on, että opis­ke­li­jat ja kau­pun­gin johto oli­si­vat saman katon alla jo ensi syksynä

Talousarvio: Bud­jet­ti­esi­tys läpi kau­pun­gin­hal­li­tuk­ses­sa: Pu­das­jär­vel­le tehdään yli kaksi mil­joo­naa euroa yli­jää­mäis­tä ta­lou­sar­vio­ta, mutta liik­ku­ma­va­raa ei silti ole

Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Rim­min­kan­kaan nuo­ri­so­van­ki­lan myr­kyl­li­syy­des­tä – "Tuo ai­ka­kau­si on muis­tois­sa­ni pimeä lu­kuu­not­ta­mat­ta ku­va­tai­teen tun­te­ja"

Pudasjärvi

Rimminkankaan yläasteesta eli Rimminkankaan nuorisovankilasta on nyt Iijokiseudussa kirjoitettu, joten jatketaan keskustelua. Eihän sitä, millaista myrkkyä Rimminkangas pahimmillaan on ollut Pudasjärveläisille ihmisille, ole koskaan taidettu käsitellä kunnolla.

Olin kiusattu oikeastaan sekä ala-, että yläasteella, mutta yläastevuodet olivat pahimmat. Joutuessani Paukkerinharjun ala-asteen jälkeen vangituksi Rimminkankaan nuorisovankilaan, olin vielä ujo ja arka, enkä uskaltanut puhua ihmisille. Pukeuduin hieman eri tavalla kuin toiset. Minut leimattiin lesboksi ilman mitään kelvollista syytä, vaikken sitä ollut.

Olin lahjakas kuvataiteessa ja voitin taidekilpailuja. Ehkäpä se herätti kateutta ja niin jouduinkin pian muiden silmätikuksi. Minua hakattiin, potkittiin ja haukuttiin. Ne, jotka eivät osallistuneet varsinaisiin kiusaamistoimiin, mahdollistivat sen eristämällä. Yhdenlainen kiusaamisen muoto se on sekin. Ostrakistinen käytös on yhtä tuhoisaa kuin suora kiusaaminenkin. Kun osallistuin kuvataidekilpailuun, minut uhattiin hakata, jos voitan. Sillä kerralla en voittanut, joten säästyin väkivallalta. Ainoastaan yksi ihminen luokassani yritti puuttua kiusaamiseen. Opettajista ei suurimmalta osalta ollut yhtään mihinkään kolmea poikkeusta lukuunottamatta, joilla sentään oli vähän yritystä.

En koe koskaan käyneeni yläastetta. Tuo aikakausi on muistoissani pimeä lukuunottamatta kuvataiteen tunteja. Matematiikan oppimisvaikeuksiani ei Rimminkankaalla tunnistettu, enkä päässyt asianmukaisiin testeihin, vaan matematiikalla lyötiin, kuin raamatulla päähän. Kun peruskoulutuksesta on jäänyt useampi vuosi käytännössä käymättä, se heijastui väistämättä eteenpäin. Pelastuksekseni koitui se, että pääsin Rimminkankaan nuorisovankilasta vapautumisen jälkeen muuttamaan pois Pudasjärveltä. Ei kukaan halua tulla tuhotuksi kuusitoistavuotiaana.

Sittemmin olen pyrkinyt Facebookin kautta tekemään selväksi mitä mieltä mistäkin ja kenestäkin olen ollut, niiden osalta, jotka sitä kautta löysin. Minua on syytetty entisten koulukiusaajien toimesta katkeraksi, mutta katkeruuskortin heiluttelukin on vain tosi-asioiden kieltämistä, henkistä laiskuutta ja kyvyttömyyttä ottaa kritiikkiä vastaan.

Ehkäpä Rimminkankaalle tosiaankin pitäisi pystyttää patsas koulukiusattujen muistolle. Ehdotan sille nimeä: Myrkky. Rimminkankaan alue on tavallaan täysin myrkyn saastuttamaa.

Maria Ronkainen