Kolumni

Reeta Jyl­hän­leh­don ko­lum­ni: Hen­gäh­dä hetki – lomailu on kai­kes­sa lep­poi­suu­des­saan vakavaa ja tärkeää puuhaa

Tuttuakin tutumman sanonnan mukaan loma on ollut hyvä, kun työpaikan salasanat, ovikoodit ja tietokonejärjestelmät ovat unohtuneet mielestä.

-

Mikäli sanontaan on uskominen, on minun lomani ainakin ollut hyvä, sillä jätettyäni kalenterini ja tietokoneeni opiskelijakämppään, olin unohtanut myös kolumnivuoroni ennen kuin minua siitä muistutettiin.

Vapaalla olen ehtinyt mökkeillä monta kertaa, istunut junassa ja pihasaunan lauteilla, ja ehtinyt sairastaa kesäflunssankin juuri helteiden aikaan, jonka vuoksi uiminen on jäänyt vähemmälle.

Lomailu on kuitenkin kaikessa leppoisuudessaan vakavaa ja tärkeää puuhaa.

Jokainen tarvitsisi välillä joksikin aikaa taukoa omasta arjesta, koostui se sitten palkkatöistä, opiskelusta, kodinhoidosta tai mistä tahansa rutiininomaisesta.

Loppuunpalaminen eli niin kutsuttu burn out voi vaania kenen tahansa nurkan takana, vaikka itsestä tuntuisikin, että energiaa riittäisi vaikka mihin, eikä millään malttaisi keskittyä lomailuun.

Olen itsekin lomaillut oikeastaan vain tavallaan, sillä yhtä aikaa olen myös tehnyt vähän töitä ja jatkanut vähän opiskelujanikin.

Näinä kuukausina olen huomannut ehjän loman tärkeyden, sillä olen pystynyt rentoutumaan täysin vain niinä ajanjaksoina, joina minulla ei ole ollut mitään velvollisuuksia.

Olisikin tärkeää, että paitsi työntekijät, myös opiskelijat pitäisivät vuodessa edes yhden ajanjakson, jolloin ei tarvitsisi opiskella, mutta ei myöskään tehdä sivutoimisia töitä.

Opiskelemisesta tarvitsee täyttä lomaa samalla tavalla kuin työelämästäkin, sillä se on hyvin kokonaisvaltaista kokoaikatyötä.

Useiden tutkimusten mukaan lomailu virkistää aivoja.

Tehokkaan, vaikeasti vapaapäiviin suostuvan ylisuorittajan voisi saada houkuteltua lomailemaan vaikka sillä verukkeella, että tauko uudistaa aivoja ja auttaa näkemään tutut työtehtävät uudessa valossa.

Taukoja pitämällä hommista voi suoriutua aiempaa paremmalla menestyksellä.

Loppuunpalamisesta toipuminen kestää yleensä kuukausia, eikä ole erikoista, että palautuessa voi kulua vuosikin.

Tästä näkökulmasta tiukkaa otetta pitävää voisi houkutella höllentämään myös tiedolla, että hän tulee suorittamaan tehtävänsä todennäköisesti tehokkaimmin pitämällä sellaista lomaa, jonka aikana hän ehtii todella palautua.

Mikäli omat voimat päästää hiipumaan loppuunpalamisen tasolle, joutuu hommista olemaan sivussa mitä todennäköisimmin paljon kauemmin kuin alun perin, jos olisi malttanut antaa palautumiselle aikaa jo aiemmin.

Ympärillä olevista malleista saa helposti kuvan, että väsymys ja kuormittuneisuus on ihmisen normaaliolotila, jota saatetaan ihannoidakin.

Kuitenkin toisen tutun sanonnan mukaan työt eivät tekemällä lopu, eikä elämä odota.

Kannattaisikin pohtia, haluaako elämänsä kiireisistä vuosista muistaa muutakin kuin pitkät päivät ja uupuneisuuden.

Rennoissa lomatunnelmissa hengähtäminen ei ole niin iso juttu.

Sen osoitti minunkin kokemukseni, sillä sain tämän kolumnin kirjoitettua ajoissa, vaikka kalenterini olikin jossain muualla kuin muistuttamassa minua siitä.

Nyt palaankin vielä hetkeksi vapaille viisaasti vailla velvollisuuksia ja toivon, että mahdollisimman monella muullakin olisi sama mahdollisuus.

”Lomailu on kaikessa leppoisuudessaan vakavaa ja tärkeää puuhaa. Jokainen tarvitsisi välillä joksikin aikaa taukoa omasta arjesta”