Kun elellään aikaa, että on lähes kaikki hakusessa, varmaa tietoa ei tahdo löytyä, vaikka yrittää kuinka hakea ja kysellä.
Kun yrittää soittaa, niin useasti tulee vastaus, että soititte väärään paikkaan tai sitten, että tavoittelemanne henkilö puhuu toista puhelua, olkaa hyvä ja odottakaa sulkematta puhelinta. Jatkuu, jatkuu, vaikka ei suljekaan, niin linja menee tukkoon.
No operaattoreiden vehkeilyille me ei voida mitään. Onkohan se niin, että joka puolella ihmishenkilökunta on ajettu minimiin, eikä ole muuta, kuin nauhalle laitetut tekstit, jotka kehottaa odottamaan.
Sitä odottamista on tämän päivän ihmisten arkielämässäkin aivan tarpeeksi, vaikka pitäisi olla tiki aikaa, jolla palveluja tarjotaan niillekin ihmisille, jotka eivät ole sairauden tai jonkun muun vuoksi kykeneväisiä hoitamaan omia välttämättömiä asioitaan, ihan lennosta, tuosta-nuin vain.
Tuntuu ihmeelliseltä, näin maallikon järki vähäsen ymmärtää, että monet liikelaitoksetkin, kuten pankit, eivät voi silloin kun asiakkaalla on tarve hoitaa oma asiansa, normaalina työaikana, mutta silloin, kun pankille passaa.
Allekirjoittanutkin törmäsi paikallisen pankin toimiin, kun yritin sattumoisin käväistä konttorissa omilla tiliasioilla, kun muutenkin olin käymässä ja sattumoisin oli aikaa, niin hoidanpa nyt.
No nykäisin ovea ja toisen kerran sama juttu, katahin tekstiin oli kohteliaasti, että pankissa ei tänään hoideta tiskiasioita ynnä muuta samanlaiset päivät. No eihän sitä Puhoskylältä ole kuin 57 kilometriä, kun käypi omia rahojaan vähän nostelemassa ja vaikka siirtelemässä, mutta jos ei niin ei.
Eräältä mieheltä kysyivät, miksi sinä pidät lompsassa niin paljon rahaa, mies siihen, että miehellä pitää aina olla hevosen hinta lompakossa.
Toivotan virkeitä ja reippaita sydän kesän päiviä, marjojen kypsymistä odotellen.