Pai­kal­li­nen his­to­ria kieh­too – ky­lä­his­to­ria­kir­jat te­keil­lä Siu­rual­ta, He­te­ky­läs­tä ja Livolta

Siuruan historiakirjaa tehdään ryhmätyönä, Teuvo Liekola (oikealla) kirjoittaa Arvo Siuruan (vasemmalla), Kalevi Ikosen ja muidenkin keräämät aineistot koneelle talteen. Timo Sarkkinen on monille pudasjärveläisille tuttu kansalaisopiston kylähistoria- ja sukututkimuskursseilta.
Siuruan historiakirjaa tehdään ryhmätyönä, Teuvo Liekola (oikealla) kirjoittaa Arvo Siuruan (vasemmalla), Kalevi Ikosen ja muidenkin keräämät aineistot koneelle talteen.
Siuruan historiakirjaa tehdään ryhmätyönä, Teuvo Liekola (oikealla) kirjoittaa Arvo Siuruan (vasemmalla), Kalevi Ikosen ja muidenkin keräämät aineistot koneelle talteen.
Kuva: Toivo Kiminki

Puhos, Korpinen, Jonku, Livo, Aittojärvi ja Sarakylä ovat Pudasjärven kylistä saaneet omat kylän historiaa käsittelevät kirjat valmiiksi. Asialla on ollut milloin kansalasiopiston opintopiiri, milloin kyläläiset yksin tai yhdessä.

Livon kirjan valmistumisesta tulee tänä vuonna täyteen 20 vuotta. Parisen vuotta sitten joukko kyläläisiä päätti ryhtyä päivittämään kirjaa. Kansalaisopisto on työssä mukana, kuten oli 20 vuotta sitten.

Kolmea historiapiiriä vetävä oululainen Timo Sarkkinen on ollut livolaisten tukena, vaikka päävastuu päivittämisestä on kyläläisillä. Eniten työtä näyttää teettävän vanhojen kuvien löytäminen, kertoi Minna Perttu.

– Meillä on tavoite saada aiemmasta kirjasta puuttuneet Yli-Livon ja Pärjänsuon talojen tiedot ja kuvat tähän uuteen mukaan. Aikataulua ei ole asetettu, tehdään kirjaa kun keritään.

Uusia tekstiosuuksia ei kirjaan ole juuri tulossa. Kirjan pieniä virheitä on Pertun mukaan kuitenkin tarkoitus korjata, kun uutta on tekemään alettu.

Myös elinkeinoja ja kulttuuria tulee mukaan Hetekylän kirjaan.

Mahdollisesti jo tänä vuonna valmistuu Hetekylän historiapiirin urakka. Timo Sarkkinen tosin lisää, että harrastuspohjalta tehtävälle työlle ei sopisi tiukkoja aikatauluja lupailla.

– Tekstiä on kuitenkin valmiina jo satoja sivuja. Asutushistoriaa on kaiveltu kaukaakin. On selvinnyt, että hetekylän savolaisasutuksesta on ensimmäisiä tietoja 1500-luvun loppupuolelta.

Sarkkinen kehuu ryhmässä olevan muutamia aktiivisia ja tehokkaita naisia, joiden harteilla kirjoittamisen lisäksi on ollut kuvien keruu talosta toiseen kiertämällä.

Asutushistoria kattaa tuntuvan osan tekeillä olevasta Hetekylän kylähistoriakirjasta, mutta elinkeinoja ja kulttuuria tulee mukaan myös. Kuvia on Timo Sarkkisen mukaan tarjolla runsaasti, niistä vanhimmat 1900-luvun alkupuolelta.

Kolmatta kylähistoriakirjaa tehdään Siurualla. Viitisen vuotta on takana, ainakin kaksi edessä, arvelee Timo Sarkkinen. Kymmenkunta kyläläistä on ollut kursseilla mukana, noin puolet heistä aktiivisesti.

– Siuruan vanhin talo näyttäisi olevan 1600-luvun alussa perustettu Ikosen talo. Lisää alkoi oikeastaan tulla vasta 1700-luvun lopulla, kun uudisviljelijöille tuli entistä parempia ehtoja elämän aloittamiseen.

Siuruanjokivarsi näyttää olleen läpikulkualuetta, talojen omistajat ovat vaihtuneet usein. Näyttää siltä, että kirjassa lähdetään talojen vaiheita selvittämään 1800-luvun alkupuolelta, arvelee Kalevi Ikonen.

Hän sekä Teuvo Liekola ja Arvo Siurua harmittelevat, kun historiahanke ei ole isompaan joukkoa kylällä kiinnostanut. Miehet myöntävät aineiston keruun talo talolta liian työlääksi.

Siuruanjokivarsi näyttää olleen läpikulkualuetta, talojen omistajat ovat vaihtuneet usein.

Kuvia tulevaan kirjaan on tarjolla hyvin. Juho Kuopuksen vanhat kuvat ovat isossa osassa, ilmakuvia löytyy 1960-luvulta alkaen. Niiden käyttöön kirjassa on saatu lupa jakokunnalta, joka on seutua kuvauttanut.

Teuvo Liekola on toiminut ryhmän kirjurina. Hän on myös pistäytynyt vanhoja asiakirjoja tutkimassa maakunta-arkistoa myöten.

Hän kertoo innostuksen lähteneen kymmenisen vuotta sitten kotitalon vaiheiden selvittelystä.

– Kun sitten saatiin kansalaisopiston historiapiiri kokoon, aloitin aineiston keruun yhdessä muiden historiasta kiinnostuneiden kanssa. Ikosen Kalevi ja Siuruan Arvo tuovat käsin kirjoittamansa tekstit minulle koneelle siirrettäviksi. Myös Kauno Nyman on kirjoittanut paljon ja on hyvin menneistä asioista selvillä.

Liekola sanoo kunnioituksen menneiden sukupolvien työtä kohtaan ainakin itseään innostavan. Miehet harmittelevat, että parikymmentä vuotta myöhässä on muistitiedon keruuseen herätty.

Kalevi Ikosen mielestä kuntien pitäisi olla enemmän tukemassa paikallishistorian tutkimista. Itse hän on hyvillään, kirjaa tehdessä kun omat juuret ovat löytyneet.

Jokunen luku on miehillä aikomus Siuruan allassuunnitelmista ja sen vaikutuksista vielä kirjoittaa. Aineistoa siihen löytyy, samoin kylän miesten vaiheista sodissa.

Kunnioitus menneiden sukupolvien työtä kohtaan innostaa kylähistorian harrastajia.