Matkan var­rel­la on sat­tu­nut mo­nen­lais­ta – mil­joo­nien ki­lo­met­rien tak­si­mies Pentti Aarni jätti ajot nuo­rem­mil­le

Sukupolvenvaihdos on tehty, Hannu Aarni ajaa ammatikseen, Pentti Aarni enää omia ajoja.
Sukupolvenvaihdos on tehty, Hannu Aarni ajaa ammatikseen, Pentti Aarni enää omia ajoja.
Kuva: Toivo Kiminki

Siurualaisen Pentti Aarnin taksiautoilijan uran 45 vuoteen mahtuu monenlaista. Viime syksynä tehdyssä sukupolvenvaihdoksessa mies siirtyi yksityisautoilijaksi ja sompailee nyt vanhaa Mersua.

Mercedes-Benz, tuo takavuosikymmenten taksitolppien yleisin auto, ei aiemmin olekaan ollut miehen käskettävänä. Se oli minusta kovin kallis ominaisuuksiinsa nähden, on perustelu.

Helmikuussa 1973 ammattiautoilijan ura alkoi koululaisajoilla. Alla oli muutaman vuoden ikäinen Ford Transit. Sama merkki ja malli on nyt perheen toisen polven ammattilaisen Hannu Aarnin jokapäiväinen ajokki, ihan viime vuoden mallia.

Uran vaihto savotoiden traktorikuskista pikkubussin rattiin tuli Aarnille pyytämättä ja yllättäen. Naapurissa asunut taksiyrittäjä Reino Eskola tuli vain tarjoamaan autoaan ja sopimuksiaan silloin 25-vuotiaalle miehelle.

– Minä siihen, että ei ole rahaa. Reino sanoi että on järjestänyt isäni kanssa lainaa, sen kun käy kuittaamassa ja maksaa auton sillä. 8000 markkaa oli Transitin hinta.

Eskola oli nähnyt nuoren miehen taipumukset alalle. Pentti oli ollut hänellä kakkoskuskina kun keväällä 1969 piti viedä siurualainen perhe tavaroineen Keski-Ruotsiin Halstahammariin.

– Se oli viikonlopun reissu, maanantaiaamuna piti Reinon olla kouluajossa. Kumpikaan ei ruotsia osattu, mutta reissu se vain tehtiin.

Aarnia ei Eskolan tarjous harmita, hän naurahtaa hankkineensa ensimmäisen autonsa hinnan alle vuodessa. Vuoteen 1990 hän ajoi vain koulukyytejä. Kun lupa irtosi taksiajoihin vuonna 1995, alkoi Raija-vaimo toiseksi kuljettajaksi.

Mutta pitkiä kesälomia ei alussakaan ollut. Aarni hän ajoi kesät Pudasjärven Osuusmeijerin maitoautoa, myöhemmin ranualaisen Sääskilahden maitoautolla pudasjärveläisten lehmien maitoa Ranuan meijeriin.

Merkkiuskollisena miehenä Aarni itseään pitää. Kun ura Transitilla alkoi, sama malli pysyi alla vuosikymmenen verran. Viisi niitä ehti olla, hän laskee.

Yhdellä Transitilla sattui uran pahin onnettomuus. Kouluajossa olleen auton eteen tuli talon pihasta auto ja yhteenhän siinä törmättiin. Ilman henkilövahinkoja selvittiin, auto kyllä piti korjaamolla käyttää.

Kun Siuruan perällä vielä 1970- ja -80-luvuilla oli monta koulua ja paljon lapsia, ajoja riitti. Nyt Aarni myöntää hurjalta tuntuvan, kun alkuun sai kyytiin ottaa jopa 16 koululaista, turvavöitäkään vielä ollut.

Muutama poro- ja hirvikolari on matkan varrella sattunut, mutta henkilövahinkoja ei niissäkään ole tullut.

Muutamat sakot Aarni naurahtaa saaneensa. Yksi rikesakko tuli Kurenalla pienestä ylinopeudesta, mutta muut piti hakea itänaapurista asti.

Sinne tehtiin silloiselta Yli-Siuruan koululta kolme leirikoulumatkaa 1980-luvun loppupuolella opettaja Ari Karestin johdolla.

Itänaapuri oli silloin Neuvostoliitto, ja Pietari, jonne autolla mentiin, oli Leningrad. Isoja eivät rikkeet olleet, mutta ei tullut mieleenkään alkaa sakoista purnata, Aarni hymähtää.

– Tuntuihan se Pudasjärven sivuteiden jälkeen hurjalta Leningradin Nevski Prospektilla ajaa. Kerran oli hotelli hukassa, Karesti käski pysäyttää ja otettiin muuan joutilaan näköinen mies opastamaan. Hyvin päästiin perille niinkin.

Neuvostoliiton reissut tehtiin sitten Aarnin varsinaisella suosikkiautolla Toyota Hiacella. Ensimmäinen sellainen tuli talliin vuonna 1981. Yksi Toyota on käytössä Hannu Aarnin kakkosautona vieläkin, vuosimallin 2004 auton mittarissa on reilut 820 000 kilometriä.

– Ja ilman koneremonttia edelleen, vaikka eivät kaikki sitä tahdo uskoa. Toyotilla on pärjätty vähillä korjaamokäynneillä muutenkin. Aina vaihtoa suunnitellessa on kyllä muitakin merkkejä katseltu.

Autot ovat tietenkin kehittyneet paljon vuosikymmenten mittaan. Tiet ovat nykyään paremmassa kunnossa kuin ennen olivat, vaikka paljon niistä purnataan, Pentti Aarni sanoo.

Koululaisia on ollut mukava kuljettaa, kilttejä kun yleensä ovat. Muutama kerta on pitänyt ottaa joku etupenkille, kun on kiistaa lasten kesken tullut, hän muistaa.

Alkuaikoina koulukyydeistä päättäminen tapahtui sutjakasti. Kylän omat taksit ne saivat, ainakin Pentti Ottavaisen ollessa koulutoimen johdossa.

Vuodesta 1990 Aarnit saivat luvan ajaa muitakin kyytejä. Yksityiset kyydittävät olivat jo silloin harvassa, ilman yhteiskunnan järjestämiä ajoja ei olisi Siuruallakaan pärjännyt.

– Tanssi- ja muille huvipaikoille niitä oli. Pisin taisi olla Rovaniemelle ja Kuusamoon asti. Yksi niin paha kyydittävä sattui, että asiakas piti jättää kesken pois.

Yhden asiakkaan kanssa piti panna tanssiksi kesken kyydin, Aarni muistaa. Se sattui Syötteellä, siellä hän oli mukana taksiringissä 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen.

– Naisasiakas haikaili takapenkiltä radiosta kuuluvan humpan menevän hukkaan. Minä käänsin auton Huipuntien levikkeelle ja sanoin että ei välttämättä. Siinä humpattiin kierros auton ympäri ja matka jatkui.

Syötteellä lyhyet ajot olivat takseille mieluisimpia tienestienkin kannalta. Usein piti kuitenkin viedä väkeä lentokentälle Ouluun tai Kuusamoon. Syötteellä meni joskus viikonloppu vähillä unilla kun ajoja riitti, Aarni kertoo.

Merkittävä työllistäjä takseille ovat olleet Kelan korvaamat kyydit. Pentti Aarni kiittelee niiden sujuneen hyvin uudistusten ansiosta. Laitteiden hankinta oli tuntuva kustannus, mutta nehän pitää olla kun määrättiin.

–  Perehtyähän laitteisiin aluksi piti, mutta hyvin lähti onnistumaan. Ne ja yhteydetkin ovat aina parantuneet. Pitäjäruudutus toimi hyvin, on hyvä kun aina lähin auto lähtee ajoon.

Tilityksetkin ovat Aarnin mukaan toimineet ongelmitta ja asiakkaat olleet yleensä tyytyväisiä.

Siirtyminen Otaxin alle oli hänestä myös hyvä, asiakas näkee heti, että saa käyttöönsä luotettavan kyydittäjän.

Kaupunki ja Kela ne on pääasiassa leivän tuoneet, vapaalle viime syksynä vaihtanut

Pentti Aarni tuumii. Vierotusoireita ei ole tullut, vaikka 45 vuoden ja monen miljoonan kilometrin autoilijan elämä on jäänyt taakse.