Nyt itseoppineen taiteilijan tuotantoon pääsevät tutustumaan muutkin. Miehen töitä on esillä kirjastossa sisällä ja ulkona, sekä Pohjantähdessä.
– Näkyy Viljolla pysyvän puukko jos muutkin välineet käsissä, sen näistä töistä näkee, Lauri Ruottinen totesi.
Luokkanen muisteli töistään kertoessaan ottaneensa ensimmäisiä askeleita taiteen tekijänä jo pikkupoikana Yli-Livolla. Saksalaissotilaiden perääntymisen jäljiltä hän löysi linkkuveitsiä, joilla sitten vuoleskeli ajan kuluksi.
– Taisi selkäsauna olla ensimmäisiä tunnustuksia tältä alalta. Mukavampaa palautetta on tullut myöhemmin, moneltakin suunnalta.
Ruotsissa asuessaan Luokkanen sanoi paneutuneensa harrastukseen myös tylsistymisen ehkäisynä. Kun ei kieltä osannut, jotain tekemistä piti käsistään taitavalla, ankarasti ansiotöitä länsinaapurissa paiskineella miehellä olla.
Avajaisiin melkein sattumalta osuneen Mika Niskasaaren silmiin osui myös töiden monipuolisuus. Itse hän naurahti näkevänsä niissä muutakin kuin tekijä oli kuvannut, mutta piti sitä hyvän taiteen merkkinä.
Avajaisissa kaupungin edustajana puhunut Vesa Riekki pohti päättäjien roolia pienen kunnan taidehankinnoissa. Hänestä on pantu liikaa painoa keskusteluille siitä, mistä kaikesta taidehankintoihin sijoitetut eurot ovat poissa.
– Minusta kuntapäättäjien pitäisi muistaa, että kulttuuria ei tueta vain nykyisten kuntalaisten takia. Mietitäänpä sitä, miltä taiteen ja kulttuurin tukeminen ja taidehankinnat kertovat meistä tulevien vuosikymmenten kuntalaisille.
Riekki epäili, pitävätkö tulevat sukupolvet nykyisiä kulttuurin ja taiteen tukemiseen pantuja voimavaroja jopa liian mitättöminä.
Vesa Riekki tunnusti itsekin moottorisahaveistoa kokeilleensa. Työt tosin ovat metsien kätköissä, hakkuupalstan loppuessa tervaskantoon taiteiltuina.
