Kotikylän lapsuutiellä muistot ovat Rakkahat,
ystäväni oli siellä, siellä rakkaat vanhemmat.
”Helmikodin sydämessä” olivat he Helmenä.
sinne ajatuksein palaa aamuin sekä illalla.
Kun lapsuuteni kylään palaan jälleen tänä kesänä,
on juhannuksen aika, parhain muistoihini vaellan.
Siel´ silloin tuomi puhkee kukkaan on lumpeet veden pinnalla
Ei tunnetta nyt ole moista muistojeni rinnalla.
Näin vuodet vierii, muistot palaa lapsuuteni maisemaan,
on ilo että, muistot saame mielessämme säilyttää.
Kun läheisimmät, ystävätkin poistuu, on muistot heistä jäljellä
mut sydämesssä, sielussani heit ajattelen lämmöllä.
Kespäivä helteinen luo säteen kultaisen
siniperho pienoinen, näin lentää liidellen .
Vedenpinta, tyyni kirkas kesän tuoksut tulvahtaa
Katson korkealle taivaan, kuinka kaunis onkan maa.
Sydämessä liekki syttyy sitä maata rakastan.
Sinne ajatuksein palaa sinne tahdon matkustaa.
Kesäniityt, kukkapellot, järvet siellä tuhannet.
Kuulen siellä kirkonkelot, muistot vievät lapsuuteen
Muistan kuinka siloin ennen ,ainan paistoi aurinko.
Ei sadepäivää muistoissani, ne ovat jääneet unhohon.
Kotimaa, Suomi armas, lapsuuteni kasvumaa,
siellä elämäni juuret, sinne aina palajan.