Kalevassa (14.2.2022) oli puhutteleva artikkeli lemmikin vaikeasta lopettamispäätöksestä. Eläinlääkäri Laura Rajakallio herätti lemmikin vanhuuden tai sairauden vaivojen kanssa painiskelevia omistajia olemaan realistisia ja eläimen parasta elämänlaatua ajattelevia. Kaikkien osallisten kannalta on järkevintä, että omistaja itse ymmärtää tehdä lemmikin lopettamispäätöksen, ettei eläinlääkärin tai muun henkilön tarvitse tehdä eläinsuojeluilmoitusta. Samoilla linjoilla on Suomen eläinsuojelu ry:n viestintäpäällikkö Maria Lindqvist, kun hän muistuttaa, ettei lemmikin laadutonta elämää pidä pitkittää sen takia, ettei sitä raaskita lopettaa. Lemmikin hyvätahtoinen hoitokin saattaa luiskahtaa ylihoitamisen puolelle, jolloin saattaa kyse olla enemmän omistajan omasta luopumisen tuskasta kuin lemmikin lopettamisen tärkeyden ja mielekkyyden tunnustamisesta.
Lemmikin kuolema joko tietoisen lopettamisen tai muun syyn takia on sielua syvältä juiliva kokemus. Surun lisäksi tunneskaalaa täydentävät syyllisyys, epävarmuus oikean ratkaisun tekemisestä ja tyhjyyden tunne. Usein lemmikki on ollut omistajalleen/perheelle yhtä tärkeä kuin läheinen ihminen. Surulle ja kaipaukselle on annettava mahdollisuus ja aikansa. Turhaa syyllisyyttä ei pidä kantaa taakkana muutenkin tummasävyisessä olotilassa. Surun ja menetyksen hyökyaaltoa on hyvä lievittää puhumalla lopettamispäätöksestä eläinlääkärin kanssa, keskustelemalla asiasta jonkun vastaavan tilanteeseen joutuneen kanssa, hyväksymällä lemmikin kuolema ja muistelemalla lemmikin kanssa vietettyjä yhteisiä ilon ja riemun hetkiä. Lemmikin hautaaminen jättää näkyville paikan, jossa voi käydä muistelemassa vierellä kulkenutta eläintään. Itse sain äskettäin ammattitaitoisen, empaattisen ja lohduttavan asiakaspalvelun Pieneläinkrematorio Pohjantähden Marjolta joutuessani lopettamaan ja tuhkaamaan pitkäikäisen lemmikkini Veeti-kissan.