Ihan hukkaan eivät pitkät valmistelut Syötteen kansallispuistossa Kouvan Lomavaarassa menneet, vaikka lopputulos viime viikon kulotuksesta ei toivottu ollutkaan.
Nuo valmistelut alkoivat jo vuosikymmen sitten. Silloin Metsähallituksen metsurit Pentti Raiskio ja Ossi Vähäkuopus päräyttivät sahoillaan kuusikkoa nurin suunnitellun kulotusalueen ympäriltä reilun kymmenen metrin leveydeltä.
Sateiset kesät eivät kulotuksia suosineet ja homma lykkääntyi. Palokäytävä puhdistettiin viime kesänä, kuivuneet rungot pätkittiin ja haalattiin suoja-alueen reunoille.
Talvella kävivät Luontopalveluiden miehet Teemu Ahonen ja Jarkko Niskanen kaatamassa puita palokuormaksi suunnitellun polttoalueen sisältä.
Samat miehet, yhdessä muun Luontopalveluiden työryhmän kanssa, aloittivat tämän kesän kulotusurakat Reisjärveltä alkukesällä. Myöhemmin tuli pantiin ennallistamistöihin myös muutamissa muissa suojelualueen kohteissa, viimeksi Olvassuolla.
Pienikin viive alkukesällä näkyy selvästi viimeisissä kohteissa, Ahonen harmitteli. Kulotuskohteelta ei voida kalustoa siirtää seuraavalle ennen tulen täydellistä sammumista.
Kouvalle vesipumput, letkut ja muu urakassa tarvittavat työvälineet vietiin h-hetkeä edeltävällä viikolla. Työ päästiin aloittamaan viime viikon tiistaina.
Alkuun suoja-aluetta kasteltiin, samoin sen ulkopuolisia kuusia. Luontopalveluiden suojelubiologi, työtä johtanut Markku Lehtelä ilmoitti tulen sytyttämisestä pelastuslaitokselle.
Ahonen ja Niskanen epäilivät, että kunnon jälkeä ei saada aikaan, sammalikko tiheässä kuusikossa oli liian kosteaa.
– Tavoite on saada maapohjaa poltettua, puiden palaminen ei ole niinkään tarpeen oikeaan lopputulokseen pääsemisessä.
Markku Lehtelä kertoi tärkeimmän tavoitteen kulotuksessa olevan metsän uudistuminen ja varsinkin lehtipuiden kasvun turvaaminen. Se tosin on suojelualueilla suuressa vaarassa runsaan sorkkaeläinkannan vuoksi, hän harmitteli.
Muutamien lähiseudun asukkaiden ihmettelyihin polton ajankohdasta Teemu Ahonen totesi homman onnistuvan vain mahdollisimman kuivassa metsässä.
Paras tulos saavutetaan männikössä, siellä maapohja kuivuu herkästi eikä tulen karkaamista latvapaloksi tarvitse pelätä, hän pitkään kulotuksia tehneenä tiesi.
Luontopalveluiden väen pääosa saattoi lähteä Lomavaarasta aikaisin keskiviikkona, kun uhkaa tulen leviämisestä ei enää ollut.
Paikalla käytiin myöhemminkin, eikä sammutuskalustoa viedä pois ennenkuin sateet ovat alueen kunnolla kastelleet, Markku Lehtelä kertoi.
Lomavaaran tulisavotta oli osa 30-vuotista ohjelmaa, jossa Syötteen kansallispuistossa pyritään noin viiden vuoden välein tekemään luonnonhoidollinen kulotus.
– Välillä kokeiltiin työn teettämistä ulkopuolisilla, mutta hinnat kohosivat niin korkeiksi että järkevimmäksi katsottiin tehdä se omalla väellä.
Lopputulos ei hurraita ansaitse, mutta tavoite täyttyi rimaa hipoen, oli miehen arvio Lomavaaran kulotusalueesta.
