Ko­mi­sa­rio Arvo Män­ty­kent­tä pa­lai­lee lap­suu­ten­sa mai­se­miin Hir­vas­kos­kel­le – kuka tammesi syksyn 2015 pa­ko­lais­tul­van?

Apuun oli kutsuttu paikallinen urheiluseura Sotkajärven Veto. Kahvitauolla oli tarjolla mm. pannaria ja savulahnakalapihvejä. Helsingin ulkomaalaispoliisin komisario Arvo Mäntykenttä käytteli tottuneesti moottorisahaa synnyinkotinsa pihamaan risusavotassa Hirvaskoskella. Kosteasta kesästa huolimatta raivatu vesakko paloi rovioissa hyvin
Apuun oli kutsuttu paikallinen urheiluseura Sotkajärven Veto. Kahvitauolla oli tarjolla mm. pannaria ja savulahnakalapihvejä.
Apuun oli kutsuttu paikallinen urheiluseura Sotkajärven Veto. Kahvitauolla oli tarjolla mm. pannaria ja savulahnakalapihvejä.
Kuva: Juha Hagelberg

Moottorisahat pörisivät komisario Arvo Mäntykentän lapsuudenkodin pihapiirissä Hirvaskoskella.

Ympäristön vallannut viidakko sai kyytiä paikallisen urheiluseura Sotkajärven Vedon risusavotassa. Mönkijöihin kuormattua vesakkoa ajeltiin useammalle polttopaikalle. Syksyn kellastamien pajunlehtien poltosta nousi ilmoille miellyttävä tuoksu.

Maisemanhoitoa kohtuullista korvausta vastaan. Loppusilauksen viimeistelevät ensi kesänä paikalle aidattavat Holmströmin Antin lampaat, jotka pitävät huolen, ettei piha aivan heti pääse uudestaan vesottumaan.

Työtä tehtiin siis tulevien kesien varalle. Ensi vuonna 68 vuotta täyttävän, Helsingin poliisin ulkomaalaisasioista vastaavan komisarion määrää laki jäämään eläkkeelle. Työhaluja olisi kuulemma muutamaksi vuodeksi vielä riittänyt, kun on siisti sisätyö.

Jatkossa on tarkoitus alkaa viettää aikaa enemmän kotimökissä, joka on ollut käytännöllisesti katsoen autiona äitinsä poismenon jälkeen. Kunnostusta riittää pihan lisäksi myös tilan rakennuksissa.

Työhaluja olisi muutamaksi vuodeksi vielä riittänyt, kun on siisti sisätyö.

Mäntykenttä on se mies, jonka poliisin ylijohto määräsi syksyllä 2015 matkustamaan Tornioon ja ottamaan yli rajojen tulvineen pakolaisaallon hallintaan.

– Mitään tietoa ei ollut lähtötilanteesta eikä siitä, mitä sieltä Haaparannan puolelta oli tulossa. Ensi töiksi saatiin käyttöön hyväkuntoinen tyhjilleen jäänyt koulu parinsadan metrin päästä rajalta.

Tornion vanhalle lukiolle komisario laittoi pystyyn järjestelykeskuksen, jossa käsiteltiin saman syksyn aikana noin 15 000 enimmäkseen luvatta maahan saapunutta turvapaikanhakijaa. Niitä saapui Tornioon bussilasteittain myös muista ”paisuntasaihoista” Kuusamoa ja Pohjanmaata myöten.

– Yhteistyössä toimivat myös Rajavartiosto ja Tulli. Ruotsin poliisilta alettiin saada ennakkotietoa tulijoista, jotta vastaanottoon ehdittiin valmistautua. Oli siinä Maahanmuuttovirastolla hikinen homma ruokkia, majoittaa ja rekisteröidä kaikki. Parhaina päivinä tuli keskukseen 400-500 ihmistä.

– Melkoinen ruletti se oli, mutta kevääseen 2016 mennessä hellitti. Olin viimeinen, joka sammutti sieltä valot, muisteli Mäntykenttä, jonka mukaan vakavammilta levottomuuksilta Torniossa selvittiin.

– Vastamielenosoittajatkin väsähtivät alkuunsa. Loppujen lopuksi ilmiö oli suuri piristysruiske Tornion elinkeinoelämälle. Hotellit olivat täynnä ja eläkkeellä olevat bussikuskitkin kutsuttiin takaisin töihin.

Raivattua pajukkoa kuljetettiin polttopaikoille mönkijöillä. Traktorin kauhaan mahtuivat hyötykäyttöön menevät polttopuut. Lopputuloksen viimeistelevät lampaat.
Raivattua pajukkoa kuljetettiin polttopaikoille mönkijöillä. Traktorin kauhaan mahtuivat hyötykäyttöön menevät polttopuut. Lopputuloksen viimeistelevät lampaat.
Kuva: Juha Hagelberg

Vuonna 1972 Mäntykenttä nousi kotitalonsa kohdalta Nevakiven autoon ja matkasi Ouluun. Sieltä junalla Helsinkiin. Työn perään oli lähdettävä, kuten muunkin viisipäisen sisarusparven.

Työnvälityksestä oli tarjottu vartijan pestiä Kirkkonummelta. Keväällä oli poliisikoulun pääsykokeet Otaniemessä, jonne Mäntykenttä haki ja pääsi. Alkanutta poliisin uraa seurasi jatko-opintoja ja siinä sivussa vanhemmalla iällä tuli suoritetuksi lukio.

Tällä hetkellä Mäntykenttä on Helsingin poliisin vanhin, niin virka- kuin vuosissa laskettavalta iältään. Palvelusta on takana 45 vuotta.

Työuraan sisältyy myös pitempiaikaisia kansainvälisiä tehtäviä mm. Makedoniassa ja Afganistanissa, joissa tehtäviin on kuulunut paikallisten poliisivoimien koulutus kohti länsimaista oikeusjärjestystä.

– Haastavin paikka oli ehkä vasta itsenäistyneessä Etelä-Sudanissa, jossa valtio-organisaatiota ei ollut edes olemassa. Samaan aikaan jylläsivät nälänhätä ja heimosodat.

Viimeiset 17 vuotta Mäntykenttä on palvellut ulkomaalaispoliisissa. Viimeaikaista työnsarkaa on ollut laittomasti maahan tulleiden ja kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden pakkopalautukset. Kauimmaksi suuntautuneen palautuslennon hän kertoo tehneensä Uuteen Seelantiin saakka.

– Sieltä joku ”höppänä” oli ajellut Suomeen saakka maastopyörällä.

Ei ollut hajuakaan, minne elämä vie.

Vielä 1980-luvulla Mäntykentän perhe vieraili kotiseudulla tiuhaan, kesälomien vietossa. Perheen kaksi poikaa olivat innostuneita kalamiehiä ja ovat vieläkin. Kesänviettopaikaksi ostettiin 1989 kotimökin vieressä oleva vanha osuuskaupan kiinteistö.

1990-luvun lopulla lomareissut harvenivat, kun kotitalo hiljeni ja lapset alkoivat kulkea omia teitään. Tällä hetkellä Arvo Mäntykenttä asuu vaimona kanssa Vantaalla. Tämäkin jäi vuoden alusta eläkkeelle, joten aikaa on vastedes viettää eläkepäiviä vaikkapa Hirvaskoskella.

– Ei ollut hajuakaan, minne elämä vie, kun Nevakiven bussiin tuosta aikanaan nousin – sillä mielin, että siihen on osattava tarttua, mitä vastaan tulee, mietti menestyksekkään uran Suomen poliisivoimissa luonut komisario.

– Nyt ympyrä alkaa sulkeutua. Koko ajan ajatus raksuttaa, että miten täällä voisi olosuhteita parantaa.

Laittoi pystyyn Tornion järjestelykeskuksen, jossa käsiteltiin 15 000 turvapaikanhakijaa.