Neljä vuotta sitten suostuimme ottamaan hoitoomme kissan, joka oli menettänyt huoltajansa. Kissa, jonka nimeksi oli pantu Petunia, oli leikattu noin 20 v. uros.
Kissa tuotiin kotiimme illan suussa, kissanruokapussi mukanaan.
Tiedän, että on monia, jotka inhoavat kissoja, mutta kerron siitä silti.
Petunia oli rauhallinen ja me ihmettelimme, mitä sille pitäisi antaa ja pitääkö olla kissanhiekkaa ja mitä se syö. Saimme kuulla, että se on asunut ulkosalla ja hoitanut omat eväänsä linnut, oravat ja hiiret... Me emme raskineet panna sitä ulos, vaan laitoimme sille pedin.
Yöllä heräsimme outoon ääneen keittiöstä. Eikka meni katsomaan ja huusi, sillä on hiiri. Pitihän sitä kehua ja silitellä.
Siitä se elämä alkoi. Saimme parempia ohjeita kissanruuista, ja tarpeet se teki ulos itse naukumalla oven edessä.
Kevät eteni ja jäät sulivat. Saatiin laituri paikalleen ja Eikka pääsi onkimaan, mutta ei yksin, aina oli oli Petuna mukana. (Petunia ei meistä soveltunut.)
Veneeseenkin se lähti, mutta totesi kai, ettei se ole kissan elämää ja naukui rannalla, kun Eikka lähti virvelöimään.
Petuna ja Eikka olivat pian kavereita ja Petuna oli aina mukana niin halonteossa kuin metsässäkin. Joskus se kyllästyi halontekoon ja hyppäsi halkopölkylle, että nyt lopetat. Saunan lämmitys oli myös yhteinen projekti ja kun Eiikka alkoi saunomaan Petuna istui vieressä. Ei sitten, kun minä tulin ja aloin vastomaan, se oli liikaa.
Kun sillä oli päiväunien aika, se kiipesi vintille ja päästi siellä niin omituisen veisuun, että sitä ei voinut nauramatta kuunnella. Veisuusta tuli sille tapa, se kertoi meille, että kaikki on hyvin. Vaikka ei se kaunista ollut, mutta parasta, mitä sillä oli.
Petuna alkoi tulla vuoteeseemme ja pian tyynyjemme väliin ja siitä vielä Eikan kyljen päälle. Me rakastimme sitä.
Nyt Petuna on kuollut. Se sairasti viikon ja halusi olla kylpyhuoneessa. Ei se enää hypännyt sänkyymme, eikä halunnut ulos. Se vain makasi, ei syönyt.
Eikka nosti sen syliin tuodakseen sohvalle, mutta ei se enää pystynyt seisomaan ja meidän oli hyväksyttävä, että me joudumme luopumaan rakkaasta kissastamme.