Kir­jai­li­ja Minna Ry­ti­sa­lo Pu­das­jär­vel­lä: ”Ka­len­te­ris­sa ei lue koskaan aikaa unel­mil­le”

– Sanat ovat lajini, esikoiskirjailija, Kuusamossa lukion äidinkielenopettajana toimiva, Minna Rytisalo toteaa. Hänellä on kädessään kirjoittamansa uutuusromani Lempi. Minna Rytisalo vieraili Pudasjärven kirjastolla.
– Sanat ovat lajini, esikoiskirjailija, Kuusamossa lukion äidinkielenopettajana toimiva, Minna Rytisalo toteaa. Hänellä on kädessään kirjoittamansa uutuusromani Lempi.
– Sanat ovat lajini, esikoiskirjailija, Kuusamossa lukion äidinkielenopettajana toimiva, Minna Rytisalo toteaa. Hänellä on kädessään kirjoittamansa uutuusromani Lempi.
Kuva: Maiju Teeriaho

Kirjan kirjoittaminen on vaatinut lukion äidinkielenopettajana Kuusamossa toimivalta Minna Rytisalolta uskallusta kokeilla.

– Ei elämässä tule hetkeä, jolloin kalenteri olisi tyhjä ja siinä lukisi ”toteuta haaveet”, hän sanoo.

Kirjoittaminen vaati esikoiskirjailijalta myös keskittymiskykyä, sillä kirja sai alkunsa täydellisen tylsyyden hetkellä, ylioppilaskirjoituksia valvoessa. Muutenkin Rytisalo on kirjoittanut teostaan aina sopivissa väleissä.

– Kirjoittaminen on minulle selkeää ja tavoitteellista toimintaa, hän kertoo ja tunnustautuu myös ihmisenä tavoitteelliseksi.

Esikoisteos Lempi on parhaillaan ehdolla Runeberg-kirjallisuuspalkinnon saajaksi.

Pudasjärven kirjastolla piipahtaneelta Rytisalolta pudasjärviset kyselivät muun muassa kirjoittamisprosessista.

– He halusivat tietää esimerkiksi sen, kuinka nopeasti kirjan tein. Vuoden 2015 toukokuussa aloin kirjoittaa ensimmäistä versiota. Kolmas versio valmistui jo toukokuussa. Siitä kahden päivän päästä minulle ilmoitettiin, että kustantaja on kiinnostunut julkaisemaan kirjan, Rytisalo vastasi.

Sopimuksen allekirjoitettuaan, Rytisalo alkoi yhteistyöhön kustannustoimittajan kanssa. Opettaja myöntää sen olleen hänelle ammatillisesti hyvä läksy.

– Sain tekstini takaisin ja se oli täynnä punakynää! Se oli minulle kasvun paikka. Yhteistyö oli kuitenkin hyvää, sillä kustannustoimittaja oli marginaaleihin avannut minulle tekstiäni lukuprosessin näkökulmasta. Marginaaleissa oli myös plussia ja sydämiä.

Rytisalo kertoo, että hän ei halunnut Lempi-nimisestä romaanistaan murrekirjaa, mutta kirjailijana hän joutui miettimään myös oman kotialueen vaikutusta kielen ymmärrettävyyteen.

– Olen kotoisin Sodankylästä ja kustannustoimittajakin oli Kolarista. Mietimme, ymmärtävätkö lukijat muualla Suomessa kaikkia sanoja, kuten sitä, mikä on pääläri.Kirjailija kertoo saaneensa kuulla paljon olettamuksia, joiden mukaan ihmiset mieltävät kirjan kirjoittamisen olevan jotenkin vaikeaa tai tuskaisaa.

– Luomisen tuskaa tuntevat taiteilijat ovat ihan muita henkilöitä. Minulle kirjoittaminen oli leikki ja lepoa arjesta, hän kuvailee ja jatkaa:

– Halusin nähdä, osaisinko luoda kirjaan jännitteen ja kertojille omat äänensä.

Halusin nähdä, osaisinko luoda kirjaan jännitteen ja kertojille omat äänensä.

Lempi sijoittuu Lapin sodan aikoihin. Rytisalolle tämä tarkoitti historiallista selvitystyötä. Itse asiassa Rytisalo seuraa tarinassaan neljää aikajanaa eri historiallisten tapahtumien edetessä.

– Katsoin Virpi Suutarin dokumenttielokuvan Auf Wiedersehen Finnland, joka kertoo saksalaisten mukaan lähteneistä suomalaisista morsiamista. Tutkin myös Lapin sodan evakkoon liittyvää materiaaleja, ja ihan kaikkea muutakin aikaan liittyvää partisaani-iskuista sodan aiheuttamiin psyykkisiin sairauksiin.

Rytisalo myöntää aina pitäneensä historiasta. Myös paikallinen kotiseudun historia on hänelle tuttua isovanhempien kertomuksista.

– Kirjan ihmiskohtalot ovat täysin fiktiivisiä, eikä niissä ole todellisia tapahtumia taustalla.

Kirjassa esiintyvät paikat ovat kuitenkin maantieteellisesti totta ja Rytisalo sanoo myös pudasjärvisen yleisön olleen tässä asiassa hereillä:

– Moni tunnisti sieltä tuttuja tai tutun oloisia paikkoja. Muun muassa kotikyläni Kelujärven ranta esiintyy kirjassa.

Kirjan kirjoittaminen antoi Rytisalolle onnistumisen kokemuksen ja siinä samalla tuli toteutettua lukioajoista saakka mielessä kummitellut unelma. Myös itseluottamus kirjoittajana vahvistui.

Esikoiskirjailija on yllättynyt siitä, kuinka hänelle on kirjan julkitulon myötä niin moni ihminen tullut kertomaan toteuttamattomista kirjoittamishaaveistaan.

– Varsinkin oman elämän sanoittaminen ja omakustanteet ovat nyt kovasti muotia, hän tuumii ja kannustaa kirjoittamisesta haaveilevia:

– Jos saa vanhaksi elää, niin ei ainakaan tarvitse miettiä, että ei koskaan yrittänyt. Ei ole mitään hävittävää.

Tällä hetkellä Rytisaloa pitävät kiireisenä uusi opetussuunnitelma ja uudet digitaaliset opetusmateriaalit. Hän on myös ekaluokkalaisen koululaisen äiti, ja se vaatii keskittymistä uuteen tilanteeseen ihan eri tavalla.

Rytisalo kuitenkin pohtii, ettei kirja jää hänen viimeisekseen.

– Tulevista kirjoista on olemassa jo ajatushattaroita...

Jos saavanhaksielää, niinei ainakaan tarvitse miettiä, että eikoskaan yrittänyt.