Monen pudasjärveläisen nuoren kesätyöpaikka on tänäkin kesänä kirkonmäellä, ja Riekinkankaan hautausmaalla. Sieltä minäkin olen aloittanut omat kirkolliset työni. Tässä kolumnissa palautan mieliin muistoja kahdelta eri kesältä kirkonmäeltä.
Kesällä 1998 pääsin arvalla töihin kahdeksi viikoksi hautausmaalle. Työt alkoivat heti koulujen loputtua. Aamuisin ajoin noin seitsemän kilometrin matkan pyörällä kotoa kirkonmäelle, ja iltapäivällä takaisin. Kahden viikon ajalle mahtui vesisadetta ja auringonpaistetta. Pyörällä mentiin, kelillä kuin kelillä.
Tuolloin oli normaali sääskikesä, ja seuralaisia haravamiehelle riitti. Eräs tapaus tuolta kesältä on jäänyt pysyvästi mieleen.
Silloinen seurakuntamestari Jaakko Harju lähetti yhtenä perjantaipäivänä minut yhdessä toisen pojan kanssa kirkolle tarkistamaan jotain yksityiskohtia, koska siellä oli samana päivänä hautajaiset. Liekö ollut sadepäivä, joka tapauksessa lähdimme mielellään käymään asiaa toimittamassa.
Kun tehtävä oli suoritettu, menimme urkuparvelle ja aloin soittaa urkuja. Kauaa ei ehtinyt kulua, kun kirkkosalista kajahti Jaakko-suntion huuto: ”Pojat heti alas sieltä, ja takaisin töihin.”
Meitä nolotti, ja päät painuksissa palasimme takaisin haravan varteen hautausmaalle.
Samaisen ensimmäisen kesätyön tilipäivä on myös jäänyt mieleen.
Tuolloin elettiin aikaa, jolloin kännykät alkoivat yleistyä. Minulla ei silloin sitä vielä ollut.
Kun työt loppuivat, ja palkka maksettiin, raha alkoi poltella tilillä. Sattumoisin menin jututtamaan muutamaa vuotta vanhempaa naapurin poikaa. Hänellä oli hieno kännykkä, merkiltään Ericsson GH 388, jossa oli kaiken lisäksi jalopuukuoret sekä erityinen koriste antennissa.
Tällaista ei joka pojalla ole, kuului mainospuhe.
Hetken päästä kävi niin, että kännykkä vaihtoi omistajaa. Ensimmäinen palkka meni valtaosaltaan naapurin pojan tilille. Kyseinen kaveri oli hyvä kauppamies jo silloin. Tänään hän muuten on paikallisen Pudas-Koneen yrittäjä.
Kesällä 2002 sain olla reilun kuukauden mittaisen pestin kirkonmäellä oppaana. Se oli monella tapaa mielenkiintoinen tehtävä.
Työpäivät olivat vaihtelevia. Välillä kirkolla oli kävijöitä tungokseen asti, sadepäivinä kävijämäärä oli laskettavissa yhden käden sormilla.
Ulkomaalaisten kävijöiden kohtaaminen jännitti kovasti etukäteen. Miten selviän kankealla englannilla, ruotsilla tai saksalla? Puhumaan oppii vain puhumalla. Loppukesästä saksalaisen turistiryhmän kanssakin keskusteltiin yhteisellä kielellä.
Ajan kulumisessa ei ollut ongelmia. Rauhallisina hetkinä pienten siivoustöiden jälkeen kiipesin usein urkuparvelle. Harvoin olen soittanut urkuja niin paljon kuin tuona kesänä, ja silloin vielä ihan luvan kanssa. Vieläkin muistan, mitä kappaleita soitin sateisina kesäpäivinä. Erääseen kesälauantaihin liittyy myös muisto, jolloin tuurasin kanttoria ja soitin tunnin välein kolme vihkimistä putkeen.
Pudasjärven kirkonmäki on ainutkertainen kulttuurihistoriallinen ympäristö, jota kelpaa tänäkin kesänä esitellä siellä vieraileville turisteille ja paikkakuntalaisille. Iloitsen, että siitä on pidetty hyvää huolta.
Kirkkoon liittyy lukematon määrä monia ainutkertaisia tarinoita ja muistoja. Se on ollut paikka, jossa on koettu iloa ja onnea, mutta myös surua, ja pettymystä.
Tämän päivän tapahtumat kirkonmäellä ovat jo huomisen muistoja.