Sarakylän koulun väki päätti koulunsa satavuotisjuhlan yhteydessä viettää myös perinteisten kuusijuhlansa. Puitteet siihen olivat selvästi tavallista juhlavammat, olihan paikalla arvovaltaisten kutsuvieraiden lisäksi paljon, reilut 250, koulun entistä oppilaita, opettajia ja muuta henkilökuntaa sekä nykyisten oppilaiden vanhempia.
Sarakylän koulussa niin oppilaana kuin opettajana olleet Pentti Kuukasjärvi ja Marja-Leena Jurmu muistelivat puheenvuoroissaan omia kokemuksiaan.
Kuukasjärvi kävi kansakoulua 1950-luvulla, Jurmu peruskoulua 1990-luvulla. Kuukasjärvi kertoi aloittaneensa opintiensä vasta kahdeksanvuotiaana, kotoa Lehmisuolta kun tuli koulumatkaa reilut seitsemän kilometriä.
Tilan puute oli päällimmäistä silloisessa koulunkäynnissä. Vuonna 1922 valmistunut hirsinen koulurakennus ei riittänyt vaan osa oppilaista kävi koulua naapurissa Gomanin talossa, osa opettaja Aune Saralan kotona Kuusivuoressa.
– Koulu on muuttunut ja muuttuu koko ajan. Sille asettaa vaatimuksia ympäröivä yhteiskunta. Sarakylässä ei ole enää yhtä paljon lapsia kuin 1950-luvulla, ei ole joka talo lämpimänä, ei ole maanviljelyä joka talossa eikä siten joka talossa ole lehmiäkään.
Myös koulussa opetettavat asiat ovat muuttuneet vuosikymmenien aikana. Isänmaallisuus ja ulkoa oppiminen olivat iso osa silloista koulunkäyntiä. Kuukasjärvi muistutti.
Kun hän sitten keskikoulun ja lukion käytyään tuli koululle väliaikaiseksi opettajaksi kesällä 1968, oli uusi koulurakennus käytössä.
Kuukasjärvi muistutti Suomessa olleen ilmaisen kouluruokailun jo 70 vuotta, läheskään kaikissa maissa ei sellaista ole vieläkään. Omatoimisuutta sen suhteen oli vielä hänen koulussa ollessaan, perunamaa oli oppilaiden hoidossa ja puolukat poimittiin Korppikankaalta.
Pienistä kouluista Pentti Kuukasjärvelle jäi vain hyviä kokemuksia, hän teki elämäntyönsä Oulussa Sanginsuun kyläkoulussa opettajana ja rehtorina.
Peruskoulun jo vakiinnuttua Sarakylän koulua käynyt Marja-Leena Jurmu muisteli koulun tulleen tutuksi jo aiemmin monien tapahtumien pitopaikkana.
Uutta tuli vähän myöhemmin, nykyisten opettajien Elina ja Kari Jylhänlehdon aloitettua. Mukaan tuli leirikouluhankkeita, jotka vaativat hyvää yhteistyötä koulun ja vanhempien välillekin.
Koulumatkansa takseilla tehnyt Jurmu muistutti kuljettajien merkitystä lapsille, mukavia keskusteluja muisti usein käyneensä. Myös kouluruokailu pienellä koululla oli myös kasvatusta, ei vain vatsan täyttämistä.
Jurmu pohti puheessaan myös tämän ajan koulua. Muutos oppimisen suuntaan on hänestä hyvä, koska myös yhteiskunta on muuttunut paljon.
– Nykypäivänä kannatetaan toiminnallista oppimista ja sitä että oppilas itse on aktiivisessa roolissa tiedonhakijana. Nykyiset opetussuunnitelman perusteet korostavat oppilaiden ainutlaatuisuutta ja oikeutta hyvään opetukseen.
Koulussa opetellaan luomaan suhdetta erilaisiin ihmisiin ja kulttuureihin. Arvokeskustelu oppilaiden kanssa ohjaa oppilaita tunnistamaan ja nimeämään kohtaamiaan arvoja ja arvostuksia sekä pohtimaan niitä myös kriittisesti, hän sanoi.
Perusopetuksen tehtävänä on tukea myös oppilaan kasvua ihmisyyteen ja sivistykseen sekä edistää oppilaiden hyvinvointia ja tasa-arvoa. Lisäksi perusopetus vahvistaa luovuutta sekä kulttuurisen moninaisuuden kunnioitusta, Jurmu jatkoi.
– Perusopetus, jota Sarakylässä on annettu sata vuotta, on koulutuksen kivijalka. Siitä ovat lapset saaneet hyvät eväät elämään ja tuleviin opintoihinsa.