Hir­vi­on­net­to­muuk­sia sattuu eniten au­rin­gon­las­kun aikaan, joten valp­paus lii­ken­tees­sä kan­nat­taa

Hirvi- ja peurakolareita sattuu kaikkina vuodenaikoina. Monet niistä ajetaan hämärän tai pimeän aikaan.
Hirvi- ja peurakolareita sattuu kaikkina vuodenaikoina. Monet niistä ajetaan hämärän tai pimeän aikaan.
Kuva: Risto Pikkupeura

Hirvet liikkuvat syksyllä vilkkaasti. Menokauteen vaikuttavat sekä kiima-aika että osaltaan myös vasta alkanut hirvestyskausi.

Aktiivisimmillaan hirvet ovat hämärässä auringonlaskun tunteina.

Menokausi edellyttää kuljettajilta valppautta etenkin hämärän tunteina. Oikea tilannenopeus, oikeaoppinen ajovalojen käyttö ja katseen liikuttaminen teiden reunustoilla auttavat havainnoinnissa.

Jos hirven bongaa tien päällä, on vauhtia vähennettävä välittömästi. Riippumatta siitä, mitä hirvi tekee, sillä ne voivat käyttäytyä hyvin arvaamattomasti.

Liikenneturvasta muistutetaan, että tien poskessa seistä töllöttävä sonni voi yhtäkkiä saada impulssin juosta tielle. On myös muistettava, että sekä hirvet että peurat ovat laumaeläimiä. Yhden perässä voi tulla lisää.

Hirvionnettomuuksia tapahtuu koko maassa. Onnettomuuksien määrä on laskenut alle puoleen vuosituhannen alun huippuluvuista. Paras tapa vähentää hirvionnettomuuden riskiä on tiedostaa vaaranpaikat ja ottaa ne huomioon ajotavassa ja -nopeudessa.

Ajallisesti hirvionnettomuuksia sattuu eniten ennen ja jälkeen auringonlaskun, mutta hirvet liikkuvat paljon myös aamuhämärässä. Myös hirvivaroitusmerkkien kohdalla kannattaa tiedostaa, että ne kertovat alueista, joissa hirvillä on tapana kulkea. Varoitusmerkin alueella on siis syytä katsella tienvierustoja ja ajovalojen ulkoreunoja sillä silmällä.

Näkyvyyttä edesauttaa myös ajovalojen ja tuulilasin sisä- ja ulkopintojen puhtaudesta huolehtiminen. Kaukovalojen käyttö pimeän aikaan tuo mahdollisimman paljon valoa tielle, mikä auttaa havainnoinnissa.