Kuvassa moottorikelkkaa ajaa Iisko Polojärvi Enontekiöllä. Näyttelyesitteessä on teoksen kohdalla teksti:
– Moottorikelkat ovat helpottaneet poromiesten töitä ja tehneet porojen paimentamisen kotoa käsin mahdolliseksi, mutta monia haittavaikutuksiakin kelkoista on ollut. Ennen kaikkea ne tulevat kalliiksi hankkia ja käyttää, mikä pakottaa miehet myymään entistä enemmän poroja.
Näyttelykuvien ottamisen jälkeen suurin muutos poronhoidossa on varmastikin ollut tekniikassa. Nykyisin moottorikelkat ovat Pudasjärvelläkin poronhoidossa arkipäiväistyneet mönkijöiden ohella.
Poroilla voi olla kaulassaan satelliittipaikanninpantoja, ja jopa ultrakevyitä helikoptereita ja -lentokoneita käytetään Lapissa poroerotusten apuna.
Poromiehet on maisemakuvistaan tunnetun akateemikko Matti A. Pitkäsen (1930-1997) kirjana ja valokuvanäyttelynä vuonna 1984 julkaistu suurtyö. Näyttely käsittää 98 kuvaa; kirjassa kuvia on kolme kertaa enemmän.
Pudasjärvellä Pohjantähdessä näyttely on esillä muutamaa kuvaa vaille kokonaisuudessaan, ulottuen varsinaisten näyttelyhuoneiden käytäville saakka.
Pudasjärvisille Poromiehet ei tarjoa suurta eksotiikkaa, sillä sen aihe on läheinen. Se avaa kuitenkin retrospektiivisen kurkistuksen poronhoidon perinteeseen.
Lisäksi näyttely on antoisa myös käsitöistä ja kansanpuvuista kiinnostuneelle, sillä kuviin on ikuistettu runsaasti miesten ja naisten saamenpukuja yksityiskohtineen.
Näyttelystä nauttiakseen ei tarvitse olla minkään alan asiantuntija. Pudasjärviseen sielunmaisemaan istuva, henkeäsalpaavan kaunis luonto herättää tunteita.
Tunturit, tunturilammet, iltaruskot ja porojen vaellukset saavat ihmettelemään: ”Kyllä pohjoinen luonto on karuudessaan kaunis!”
Teoksissa kuvastuu myös pohjoisen ihmisten sitkeys. Poromies sulattaa lumikimpaleesta kahvivedet ja toisessa kuvassa mies nukkuu taivasalla lumen rajamaastossa.
Keinot selviytymiseen karuissa olosuhteissa ovat kehittyneet elämäntavaksi ja jättäneet jälkensä pohjoiseen luonteeseen sukupolvien ajaksi.
Poromiehet oli Matti A. Pitkäselle suururakka, jonka työstäminen kesti kuusi vuotta. Pitkänen kuvasi kaikkina vuodenaikoina Suomen, Norjan ja Ruotsin Lapissa.
Mittavaan taustatyöhön kuului perehtyminen aihetta käsittelevään kirjallisuuteen, museoiden kiertäminen ja ihmisten haastattelu.
Kuvausten kannalta keskeisimpiä alueita olivat Kyrön, Näkkälän ja Käsivarren paliskunnat Suomen puolella ja Koutokeinon alue Norjassa.
Norjan poronhoitajasaamelaisten jokavuotiset jutaamiset tekivät Pitkäseen erityisen voimakkaan vaikutuksen. Ei ihme, että kirjan komeimpiin kuuluvissa kuvissa porot ja poromiehet vaeltavat kevätyön valossa kohti Jäämeren rannikon reheviä kesälaitumia.
Pitkäsen ihmiskuvista kuvastuu luonnollisuus ja arvostus kuvattavia kohtaan. Poromiehet ja tuntureiden naiset löytävät yksinkertaisesta elämästä kaiken tarvitsemansa: yksinkertainen elämä on rikasta.
Akateemikon pojan, Ilkka Pitkäsen, tekstittämä Poromiehet-kirja ja Matti A. Pitkäsen Poromiehet-näyttely saivat valmistuttuaan jossain määrin ristiriitaisen vastaanoton.
Osa kriitikoista piti lopputulosta pinnallisena mainoskuvaajan näkemyksenä väistyvästä elämänmuodosta, jonka ”oikea” dokumentoiminen oli edelleen tekemättä.
Toisaalta suuri enemmistö katsojista oli ihastuksissaan kuvista, joiden värikylläisyyttä uusi Cibachrome-tekniikka entisestään korosti.
Kuvissa poroelinkeinon muutokset ja uhkakuvat eivät vielä näy, mutta Pitkänen itse oli niistä tietoinen. Eräässä haastattelussa hän totesi, että ”lappilaisten olisi pitänyt tehdä tämä tallennustyö jo 30 vuotta sitten: nyt (1984) poromieskulttuurista on enää vain rippeet jäljellä.”
