Tai­val­kos­ken kir­kon­ky­län ala­kou­lun re­mont­ti on jo 2,5 kuu­kaut­ta myö­häs­sä – Kunnan tek­ni­nen joh­ta­ja: "Jos si­sä­il­ma­on­gel­ma jatkuu, työ on mennyt huk­kaan"

Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Vie­lä­hän honkia hu­mi­see! – Ties­töm­me on ala-ar­voi­ses­sa kun­nos­sa

Suomi elää metsästä, sanovat asiantuntijat mielipiteinään ja esille tuovat myös ajatuksen, että keksinnöillä metsästä voi elää paremmin. Suomessa kehitetään uusia metsäteollisuuden biotuotteita, mutta vauhti on hidas. Näin tähän aurinkoiseen viikkoon minut herätti aamuvarhainen digiKaleva artikkelillaan Biotuoteala kasvaa (Pekka Laukka 19.04.2021).

Kerätessäni aineistoa ja materiaalia muistelmiin ja valokuviin perustuviin kirjoihini, kuten tulevaan ”Metsien miehiä ja suon kulkijoita” mielessäni heräsi tarkempi kiinnostus metsään. Luonnollisesti, koska asun yhdessä 1950-luvulla perustetussa Suomen suurimmista asutustilakylistä, Asmuntissa.

Aikanaan, kun avioiduttuani 1970-luvulla muutin kylään, perheenpää Mikko aloitti urakointityötä pienellä Vammaksen ojakaivurilla jatkaen sitä ammattinaan koko elinikänsä. Hän oli hyvin uppoutunut työhönsä ja uskoi, että oikealla hoidolla metsittyneiden rämesoiden ojitus kannattaa. Siitä osoituksena on nykyisin monia hakkuutyömaita kotitanhuvillakin.

Oikeanlainen metsienhoito antaa mahdollisuuksia marjastukseen, metsästykseen sekä vapaaseen jokamiehen oikeuteen liittyvään samoiluun unohtamatta taloudellista kehitysmahdollisuutta. Meille kaikille on tarjolla elämyksiä ja ruokaa metsä- ja suovaroistamme. Valtuuston päätöksentekijänä haluan edistää näitä asioita.

Tiestömme on ala-arvoisessa kunnossa. Onkohan Siuruaa lukuun ottamatta muussa Pudasjärven kylässä n. 100 km kuoppaista, savivellistä soratietä? Huvittavaa on, että nyt eläketulojen varassa joutuu miettimään jopa kauppa-asioiden hoitoa Ranualla, jossa asiointimatka voisi tapahtua öljysorapinnoitteisella tiellä lukuun ottamatta noin 4 km saman tien kelirikkoista soratietä kodistani.

Iijokiseutu sekä Kaleva ovat kiinnittäneet huomiota Kemin metsäteollisuuden tilanteeseen. Vaikka Veitsiluodon tehdas lakkaa, lisääntyvät hakkuut. Puu tulee järeytymään kasvun lisääntyessä ja keski-iän noustessa. Tämä tarkoittaa enemmän tukkeja sahoille ja jalostukseen, josta Pudasjärvellä on jo hyviä esimerkkejä. Kontiotuote ja Profin ovat paikallisesti merkittäviä työnantajia, mutta myös kansallisesti ja kansainvälisesti tunnettuja alan yrityksiä.

Eikä tässäkään voi unohtaa mainintaa maailmanlaajuisesti arvostetusta hirsituotannosta ja -rakentamisesta. Pudasjärvellä on korkeaa osaamista metsäalalla. Se näkyy mm. yhteismetsähankkeessa. Hyvin hoidettu metsä mm. lentokentän maastossa on ilo silmälle.

Tällä tärkeällä alihankintojen alueella pitäisi kaupungin päätöksenteossa huomioida nykytilanne. Ennen kaikkea olosuhteet puunkorjuuseen ja -kuljetukseen pitäisi turvata voimassa oleville ja jopa uusille yrityksille. Tiestön pitäisi olla kunnossa, jotta se kestäisi kaikkina vuodenaikoina metsän myynti- ja korjuutyön.

Samalla toivoisin, että maailman hirsikaupungissa Pudasjärven kehitysyhtiö suuntaisi panoksiaan matkailun ohella myös kehittyvään puun jatkojalostukseen sekä huomioisi aktiivisesti metsäteollisuuden vaikutusalueella tapahtuvan liikehdinnän.

Tässä työssä Pudasjärvellä on yksi mahdollisuus olla muiden metsä- ja suovaltaisten maaseutukaupunkien joukossa. Luonnostaan tunnettu, maaseutukaupunki Pudasjärvi on ilmoittautunut valtakunnalliseen imagokilpailuun.

Eiköhän tässä olisi älliä kohottaa myös metsäistä imagoamme kestävän kehityksen periaatteita noudattaen.

Hilkka ParkkisenniemiValtuutettu ja ehdokas, Kokoomus