Sudet: Pu­das­jär­ven pa­lis­kun­nan su­si­jah­ti tuotti jälleen tulosta

Pudasjärven seurakunta: Pu­das­jär­ven seu­ra­kun­ta­kes­kuk­seen iso re­mont­ti ensi kesänä – pihamaa myl­lä­tään auki, kes­kuk­sen käyt­töön tauko

Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Vaikeaa puut­tua, vai­keam­paa jättää puut­tu­mat­ta – "Jo­kai­nen joutuu joskus ti­lan­tee­seen, jossa kas­va­tuk­ses­sa saadut ohjeet ja terve ar­ki­jär­ki vaa­ti­vat puut­tu­maan nä­ke­mään­sä tai koh­taa­maan­sa väärään tekoon tai avun tar­pee­seen"

Pudasjärvi

Päätoimittaja Sanna Keskinen kirjoitti hädän ja avun tarpeessa olevan kanssaihmisen tilanteeseen puuttumisen kimuranttisesta tilanteesta (Kaleva 10.10.2021.

Jokainen joutuu joskus tilanteeseen, jossa kasvatuksessa saadut ohjeet ja terve arkijärki vaativat puuttumaan näkemäänsä tai kohtaamaansa väärään tekoon tai avun tarpeeseen. Toisaalta korvan juuressa kuiskii miltei huu­taen toinen ohje: älä puutu tilanteeseen tai todennäköisesti joudut itse vai­keuksiin. Ohita tilanne ja sulje unohduksen kammioon koko asia.

Joillekin ihmisille apua tarvitsevan auttamatta jättäminen, väkivallan uhriksi joutuneen puolustaminen, huonosti kohdellun lapsen/nuoren tukemattomuus, perheväkivallan kohteena olevan kärsimyksen sivusta katsominen, mielenterveys -tai päihdeongelmien kanssa painivan jättäminen oman onnensa nojaan, yksinäisen ja hätääntyneen vanhuksen huomatuksi tulemisen kutsulle silmänsä ja korvansa ummistaminen, lemmikin tai muun eläimen kaltoinkohtelu ovat kuin henkistä myrkkyä.

On totta, että maailma on käyttäytymistapoineen ja toimintamalleineen muuttunut monilta osin kovemmaksi ja itsekeskeisemmäksi. On kiire omien tärkeiden asioiden hoitamisessa. Kyllä huvinvointiyhteiskunta hoitaa apua, turvaa ja hoivaa tarvitsevat jäsenensä. Jokainen tallatkoon polkunsa omalla valitsemallansa tyylillään. En osaa eikä minun tarvitse auttaa, koska minulla ei ole koulutusta tai oppia asiaan, ammattilaiset selvittäköön ongelman. Jos työnnän auttavan nenäni/käteni asiaan, sitoudunko johonkin pitempiaikaiseen tukihenkilökierteeseen? Entä jos hyväntahtoisuuteeni vastataankin ala-arvoisella kielellä, teoilla tai hyväksikäytöllä? Kannattaako altistaa itsensä moiseen?

Joskus kannattaa uskaltautua puuttua outoon tilanteeseen, jos asia mietityttää ja jäisi varmasti syyllisyyden tuntoisesti painamaan mieltä. Näin teki eräs autolla liikkeellä ollut mainio nuori nainen. Hän näki iäkkäämmän mieshenkilön kävelevän talviaikaan tienvarressa vain villasukat jalassaan varsin kylmässä säässä. Nainen pysähtyi kysymään mieheltä miksi hän sukkasillaan matkaa taivaltaa. Mies kertoi kokeilevansa uutta muotivillitystä eli villasukat jalassa juoksua ja olonsa olevan erinomainen. Kysyjä sai välittömästi hohtavan arkienkelin rinkulan päänsä päälle ja sukkakävelijä kiitollisen ja hyvän mielen oudon ihmisen osoittamasta huolenpidosta.

Turhan yltiöpäisesti ei kuitenkaan kannata itseään altistaa vaaralle. Useimmissa tapauksissa mieltä kalvavasta asiasta voi luottamuksella puhua toiselle ihmiselle ja pyytää neuvoa ja apua esimerkiksi yhdessä auttamiseen ja asiaan puuttumiseen. Inhimillisyys ja toisista välittäminen on kunniakasta ja palkitsevaa. Selvissä hätätapauksissa on oikein, tehokkainta ja varminta ottaa yhteys heti asianomaisiin viranomaisiin.

Sointu Veivo