Kansalaiset – katsokaa ympärillenne. Minä kirjoitan teille kokemuksesta ja havainnoista, joita jokainen työssä käyvä näkee: työväen arki on kireää, epävarmuus kolkuttaa ovella ja monet tekevät täyttä päivää ilman varmuutta siitä, riittääkö palkka perusmenoihin.
Lomautetut ja työtä vailla olevat kantavat ylimääräistä taakkaa ja heidän ahdinkonsa ei ole sattumaa, vaan seurausta politiikasta, joka suosii vain rikkaita ja jättää tavallisen työntekijän yksin.
Tässä tilanteessa järjestäytynyt työväki ja ammattiyhdistysliike ovat kuin majakka myrskyssä. He puolustavat oikeutta palkkaan, työehtoihin ja turvaan. Neuvottelevat palkankorotuksia ja seisovat työväen rinnalla, kun hallitus kääntää katseensa etuoikeutettujen puoleen.
Palkankorotukset eivät tule ylhäältä, vaan niistä huolehtivat ne, jotka ymmärtävät työn arvon ja sen merkityksen yhteiskunnalle, eli järjestäytyneet työntekijät.
Mutta hallituksen linja on selvä: verohelpotuksia varakkaille, leikkauksia julkisille palveluille ja ahdinkoa tavalliselle kansalle. Kaviaaria ja shampanjaa nautitaan ylhäällä, mutta kuivaa leipää kansalle. Tämä ei ole oikeudenmukaista, eikä sitä voida hyväksyä.
Ja niin kansalaiset – katsokaamme totuutta silmiin: ei ole oikein, että ne jotka rakentavat yhteiskuntaamme, jäävät niukkuuden varaan, kun harvat nauttivat yltäkylläisyydestä. Meidän velvollisuutemme on turvata jokaiselle mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään.
Työn hedelmät eivät ole luksusta harvoille, vaan oikeus jokaiselle rehellisesti työskentelevälle. Tämä on yhteiskunnan perusta ja tästä emme saa koskaan luopua!