Itsenäisyyspäivä: Suomi 105 vuotta – Katso ku­va­koos­te it­se­näi­syys­päi­vän juh­lin­nas­ta Pu­das­jär­vel­lä

Mainos: Tutustu Iijokiseutu Digiin eurolla kuukausi - tilaa tästä

Tun­te­mat­to­mat kou­lum­me - jut­tu­sar­ja Pu­das­jär­ven kou­lu­lai­tok­sen myö­hem­mäs­tä his­to­rias­ta

-
Kuva: Juha Hagelberg

Pinta-alaltaan Suomen toiseksi suurimmassa, yli puolen Uudenmaan läänin kokoisessa kaupungissa toimii enää viisi peruskoulua: perinteikkäät kuntakeskuksen Kurenalan ala-asteen ja Rimminkankaan yläasteen korvasi lukukauden 2016 alusta kuuluisuutta saanut maailman suurin hirsikoulu, Pudasjärven Hirsikampus.

Kurenalla toimii lisäksi Lakarin alakoulu. Sivukylien kouluista hengissä ovat enää Syötteen, Sarakylän, Hirvaskosken ja Kipinän koulut. Viimeksi lakkautettu Aittojärven koulu ei enää aloittanut syksyllä 2016 alkanutta lukuvuotta.

 

Laajassa pitäjässä kouluja on aikanaan ollut huomattavasti enemmän – joka kyläkulmalla ainakin yksi ja parhailla useampi. Kun vuonna 1952 Pudasjärven viimeinen kiertokoulu lopetettiin, toiminnassa oli jo 43 kansakoulua ja viisi uutta rakenteilla.

Koulurakennuksia nousi pitkin pitäjää niin vanhoille kyläkulmille kuin uusille asutusalueillekin. Laajamittainen rakentaminen työllisti, mutta johti samalla kunnan velkataakan kasvuun. Lapset ovat sanassa sanottuna siunaus, mutta kuntatalouden kannalta huomattava rasite.

Uusia kouluja Pudasjärvellä aikanaan tarvittiin ja niitä rakennettiin etenkin sotien jälkeen syntyneiden suurten ikäluokkien tarpeisiin. Vuosina 1947-1956 kansakoulujen rakennusmenoihin upposi Pudasjärven kunnalta 616 miljoonaa markkaa. Vuonna 1952 Pudasjärven kunnan taseessa oli velkaa vain 30 miljoonaa markkaa – 1960-luvulle tultaessa 200 miljoonaa enemmän.

 

Pudasjärven kouluverkko oli laajimmillaan vuonna 1960. Pelkästään kansakoulupiirejä oli 49 kappaletta ja lisäksi kuntakeskuksessa toimi keski- ja kansalaiskoulut. Suurimmillaan oppilasmäärä oli Kurenalan koululla, noin 1000 oppilasta.

Tuohon aikaan oppilaita oli sivukylilläkin niin paljon, että vaikka kylällä koulurakennus oli, osa joutui silti käymään koulunsa kylän isompien talojen pirteissä. 1960-luvun alussa Pudasjärvellä oli 36 kunnan omaa koulurakennusta ja 13 koulukäyttöön vuokrattua huoneistoa.

Edellisen vuosikymmenen kiivaiden vuosien tapaan uusia kouluja ei enää 1960-luvulla rakennettu muita kuin Rimminkankaan koulu, joka oli tarkoitettu koko pitäjän yläkoululaisia varten.Tosin vielä 1970-luvulla rakennettiin Livolle uusi koulu palvelemaan Livojokivarren koulusivistystä laajemmalta alueelta.

 

Kouluja alettiin lakkauttaa 1960-luvulta lähtien. Oppilaiden vähetessä lopettivat ensimmäisenä toimintansa vuokratiloissa toimineet koulut ja koulupiirit, jotka liitettiin yleensä lähimpään ”kivijalkakouluun”. Esimerkiksi vuonna 1965 lopettivat toimintansa Koretteen, Ruottisenharjun, Pääahon ja Toppisen koulut.

Näihin päiviin tultaessa kouluja on vuosien saatossa lakkautettu melkoinen määrä. Päällimmäisenä syynä lakkautuksiin on luonnollisesti ollut oppilaiden väheneminen. Se oli luonnollinen seuraus 1960-luvulla alkaneesta, koko maan yli pyyhkäisseestä maaseutuvaltaisen elinkeinorakenteen murroksesta.

Pudasjärven koululaitoksen oppilasmäärä oli suurimmillaan 1961, jolloin kouluikäisiä oli yhteensä 3793, joista keskikoulua kävi 491 ja kansalaiskoulua 342. Tuosta vuodesta alkaen oppilasmäärä alkoi laskea ja on tänä päivänä alle kolmanneksen 56 vuoden takaisista lukemista.

Sivukoulujen tarpeellisuutta alkoi aluksi vähentää muutamien koulujen yhteyteen rakennetut oppilasasuntolat, joissa pitkänmatkalaiset asuivat kouluviikot. Oppilasasuntoloita oli Pudasjärvellä Kurenalan, Rimmin, Sarakylän, Puhoksen, Siuruan ja Seulan kouluilla. Enimmillään vuonna 1962 kunnan järjestämässä majoituksessa oli oppilaita neljässä asuntolassa 588 ja vielä lähitaloissa 91.

Suuren murrosikäisten joukon sijoittaminen saman katon alle pois kotiympyröistä toi omat ongelmansa. Varsinkin Rimminkankaan poikien puolella oli ahdasta. Ilmeni ilkivaltaa ja kurittomuutta. Hulvaton meno jatkui aina 1970-luvulle saakka.

Kouluverkon karsimista edesauttoivat myös parantuneet liikenneyhteydet ja kuljetusvälineiden kehitys. 1962 keväällä kunnallisen koulukyydin sai enimmillään yli 1000 oppilasta. Myös polkupyöriä ja suksia annettiin perheisiin kyyditysavustuksena.

Suurin osa oppilaista kulki kouluun linja-autoilla. Koululaisliikennettä kuntakeskus Kurenalle lisäsivät kansalais- ja keskikoulun kasvavat oppilasmäärät. Vuosikymmenen puolivälistä alkaen kouluun mentiin myös taksilla, jonka kyytiin lapsia tuotiin tiettömien taipaleiden takaa hevosilla ja avoveden aikana veneillä.

1980-luvulle tultaessa Pudasjärven kouluverkko käsitti enää 31 koulua: ala-asteita 28, yläaste, lukio ja erityiskoulu. Kouluikäisten määrän koko ajan vähetessä kouluja alettiin tästä lähtien vähentää ja yhdistää sivukylillä. Vanhoja koulurakennuksia alettiin myydä tai luovuttaa kyläyhdistysten käyttöön.

 

Tälle vuosituhannelle tultaessa koulujen lakkautusten syiden joukkoon ovat nousseet sisäilmaongelmat, joiden siemenet ehkä kylvettiin jo kauan sitten. Ensimmäiset kattovuodot Rimminkankaan koulurakennuksessa havaittiin vuonna 1971 ja todettiin suunnitteluvirheeksi.

Ensimmäisenä sisäilman takia käyttökieltoon pistettiin Pärjänsuon koulu vuonna 2010. Samoihin aikoihin samoista ongelmista alettiin kärsiä Kurenalan ja Rimminkankaan kouluissa. Sekä fyysisen että henkisen ilmaston kerrotaan vaikuttaneen myös lähellä kuntakeskusta sijaitsevan, 2016 lakkautetun Aittojärven koulun kohtaloon.

Perimmäisiä syitä sisäilmaongelmille ei ole kukaan tähän päivään mennessä tohtinut ääneen lausua. Epäilty on rakennusaikana rossin alle jääneitä rakennusjätteitä, jälkiasennuksena laitettuja ilmastointilaitteita, rakennusvirheitä, toisiinsa sopimattomia rakennusmateriaaleja, siivouksessa käytettyjä kemikaaleja ja myös oppilaiden kotoaan kantamia epäpuhtauksia.

Syytetty on myös kunnostustöiden laiminlyöntiä. Tässä suhteessa ajat eivät ehkä ole muuttuneet. Vuoden 1961 tarkastuskertomuksessaan tarkastuslautakunta totesi kunnan kiinteän ja irtaimen omaisuuden hoidosta, että …

”… suunnitellut koulujen ja muidenkin rakennusten kunnostamistyöt ovat jääneet kokonaan tekemättä taikka leväperäisesti ja monin keskeytyksin tulleet suoritetuiksi. Tämänlaisen jatkumisesta käsittääksemme aiheutuu kiinteistöjen kestoajan lyheneminen ja kunnossapitokustannusten lisääntyminen.”

Vt. kunnanjohtaja Toivo Huotelinin vastaus tarkastajille oli, etteivät nämä olleet tehtäviensä tasalla. Ehkäpä sittenkin olivat? Monella Pudasjärven koululla kunnostusvelka erääntyi pikkuhiljaa ja oli osasyynä koulun lakkautukseen. Opiksi on kuitenkin otettu. Pudasjärven kuulu Hirsikampus on rakennettu ns. elinkaarimallilla, jossa kaupunki toimii eräänlaisena leasing-vuokralaisena ja kunnossapidon hoitaa koulun rakentaja.

Viimeisessä Pudasjärven kouluverkkouudistuksessa 2010 sulkivat ovensa Ervastin, Hetekylän, Poijulan, Puhoksen, Pärjänsuon ja Paukkerin koulut. Ne ovat kuitenkin jatkaneet elämäänsä jossain muussa tarkoituksessa. Ne eivät ole enää kaupungin omistuksessa. Viidessä ensiksi mainitussa harjoitetaan jonkinmoista yritystoimintaa. Jälkimmäinen toimii virkeän kyläyhdistyksen toimitilana.

Kaikista edellä mainituista on juttua viime vuosina lehdessämme ollut, mutta mitä on tapahtunut 24:lle muulle Pudasjärven kunnan aikanaan rakennuttamalle kiinteälle koulurakennukselle ja missä ne sijaitsevat? Mitä niille kuuluu tänä päivänä ja millaisia muistoja ne entisissä oppilaissa herättävät? Päätimme ottaa asiasta selvää kuluvan kesän ja tulevan syksyn aikana. Palaamme asiaan!