Suomen tietokirjailijat ry:n toiminnanjohtaja Jukka-Pekka Pietiläinen on tehnyt yhdessä Joel Kuortin kanssa teoksen 100 merkittävää suomalaista tietokirjaa – Abckiriasta Mustaan orkideaan. Kirjaan perustuva näyttely on nyt esillä Pudasjärven kirjastolla 5. tammikuuta saakka.
Kirjan ja näyttelyn tarkoitus ei ole ollut valita parhaita tietokirjoja, vaan herättää keskustelua siitä, ovatko juuri kyseiset teokset ansainneet paikkansa sadan joukossa. Näyttely on kiertänyt Suomea jo yli kaksi vuotta ja nytkin varauksia on nytkin jo vuoden 2018 alkuun saakka.
– Roll-up-näyttely esittelee tietokirjallisuuden eri lajit ja kunkin lajin merkittävät kotimaiset teokset. Alkujaan teimme Joel Kurtin kanssa listaavan teoksen, johon päätyi 250 kirjaa. Piti pakottaa, että saimme kirjat rajatuksi vain sataan. Syyt sille, miksi joku kirja on päässyt mukaan, vaihtelevat, Pietiläinen kertoo.
Suomessa ilmestyy vuosittain yli 6 000 tietokirjaa. Tietokirjallisuudeksi lasketaan myös muun muassa tutkimukset, opaskirjat ja oppikirjat.
– Silti se on huima luku. Tietokirjoja on peräti 80 prosenttia Suomessa ilmestyneistä painetuista kirjoista. Jos käännösteokset jätetään pois, luku on 90 prosenttia, Pietiläinen sanoo.
Silti kaunokirjallisuus näkyy Pietiläisen mukaan tietokirjallisuutta enemmän julkisuudessa.
Suomessa siis kirjoitetaan ja julkaistaan massoittain tietokirjoja, mutta lukevatko suomalaiset niitä samaan malliin kuin niitä ilmestyy?
– Se vaihtelee hirveästi. Tietokirjoja ei lueta samaan tapaan kannesta kanteen kuin vaikkapa kaunokirjallisuutta. Tietokirjoista saatetaan etsiä tietoa, Pietiläinen muistuttaa.
Hän myöntää, että sadan merkittävän suomalaisen tietokirjan esittelyteoksen koonneet tietokirjailijat eivät ole itsekään lukeneet kaikkia listaamiaan kirjoja kokonaan.
– Kirjastolainoista tiedetään, että näkyvämpien kirjailijoiden kirjoja luetaan Suomessa paljon. Osassa julkaisuista on kuitenkin rajatumpi lukijakunta, kuten vaikkapa jonkin tietyn alan tutkijat.
Pietiläisen mukaan tietokirjojen joukkoon ei lasketa rajatapauksia, kuten astrologian tai rajatiedon teoksia. Mutta jos joku kirjoittaa kirjan astrologian historiasta, se luetaan jo tietokirjaksi.
– Tietokirjan funktio vai olla myös omasta asiantuntijuudesta kertominen. Asiantuntijalta voidaan kirjan myötä tilata töitä, selvityksiä tai luentoja.
Moni haaveilee kirjailijan urasta, mutta tie itsensä kirjoittamalla elättäväksi tietokirjailijaksi ei ole kultakolikoilla päällystetty.
– Monet tietokirjailijat lähtevät pienistä myyntiluvuista, sillä läpimurron tekeminen vie yleensä aikaa.
Pohjois-Suomi on hyvin tietokirjallisuudessa edustettuna. Pietiläisen mielestä eräkirjallisuus, kalastus ja pohjoiset aiheet ovat myös hyvin läsnä tietokirjallisuuden kokonaisuudessa.
Mutta mistä johtuu tietokirjojen suosio maassamme? Tietokirjailijat ry:n toiminnanjohtaja arvelee syyksi sitä, että Suomen historia ja pohjoismaisen hyvinvointivaltion kehitys nojaavat pitkälti sivistykseen ja oppiin:
– Koulutuksella olemme nousseet nykytilanteeseen. Koulutusjärjestelmämme juuret ovat koko kansan kouluttamisessa ja oppivelvollisuudessa. Pisa-tutkimusten mukaan Suomessa on ollut pitkään vertailussa paras heikoin neljännes.
Tietokirjat voivat paitsi antaa tietoa, myös muuttaa maailmankuvaa. Suomen historiaa eri aloilta tietokirjoissaan hahmotteleva Pietiläinen sanoo, että eniten hänen omaan historiankäsitykseensä on vaikuttanut Tuomo Polvisen Venäjän vallankumous ja Suomi I-II. Helmikuu 1917- joulukuu 1918. Kirja on päässyt myös sadan merkittävän tietokirjan joukkoon:
– Tuo teos on juuri nyt erinomaisen ajankohtainen, kun ensi vuonna juhlitaan satavuotiasta Suomea.
