Kalevan päätoimittaja, metsänomistaja Sanna Keskinen kirjoitti marraskuun lopulla kolumnissa: ”Moni muukin metsänomistaja halunnee toimia vastuullisesti, mutta nykyisen metsäkeskustelun taso ei oikein anna siihen eväitä”. Johtuukohan se siitä, että asioiden perusteet jäävät monesti avaamatta? Keskinenkin kokee keskustelun EU:n taksonomia-asetuksesta sisäpoliittiseksi teatteriksi. Sitä se ei ole.
On totta, että taksonomia-asetus tavoittelee hyvää ja on lähtökodiltaan vapaaehtoinen. Se haluaa määritellä kriteerit rahoitustuotteille, joille myönnetään EU:n vihreän rahoituksen leima – eli halvemmat korot ja vihreämpi brändi. EU-maat ja -parlamentti antoivat komissiolle liian vahvan vallan kriteerien muodostamiseen. Komission pitäisi olla toimeenpaneva, mutta nyt se tekee uusia sitovia säädöksiä. Taksonomiaa tehdään hollantilaisen varapuheenjohtaja Frans Timmermansin johdolla. Hänen kabinettipäällikkönään toimii Greenpeacen entinen kampanjapäällikkö. Siksi valmistelua on tehty ympäristöjärjestöjen näkökulmia noudattaen. Tämä ongelma tuntuu Suomessa erityisesti metsäsääntelynä, vaikka EU perussopimusten mukaisesti metsävarojen käyttö kuuluu kansallisesti päätettäviin asioihin.
Vaikka vihreän rahoituksen kriteerit ovat vapaaehtoisia, muodostuu niistä käytännössä pakottava toimintatapa koko suomalaiselle metsäsektorille. Kolme suurinta metsäfirmaa (SE, UPM ja MG) toimivat kansainvälisessä kuluttajamarkkinassa. Kuluttajat haluavat ostaa kestäviksi luokiteltuja tuotteita. Turvatakseen maineensa ja saadakseen halvempaa vihreätä lainaa investointeihinsa metsäjätit joutuvat vaatimaan taksonomiakriteerien noudattamista myös raaka-ainetoimittajilta. Siksi ne tarvitsevat nykyisiäkin sertifikaatteja. Tästä aiheutuu ketjureaktio kaikkeen puukauppaan. Myös sahat ja energiatoimijat joutuvat välillisesti hyväksymään kriteeristöt saadakseen kuitupuut ja hakkeet kaupaksi. Käytännön esimerkki tästä on jo nyt, kun nämä kolme firmaa vaativat FSC sertifikaatin mukaisten HCV kriteerien toteennäyttämistä niiltäkin, jotka eivät halua olla FSC:ssä mukana. Siksi taksonomiakriteeristöllä olisi käytännössä vaikutus ihan kaikkiin metsänomistajiin.
Tämä nyt hallitustakin natisuttava ensimmäinen delegoitu säädös koskee ilmastokestävyyttä. 993 sivua EU-jargonia, josta 44 sivua liittyy metsiin. Kukaan ei tiedä tarkkaan mihin kaikkeen se vaikuttaa. Byrokratiaa ei ainakaan vähennä vaatimus erillisestä metsäsuunnitelmasta ja 30-vuotisesta ilmastohyötyanalyysista. Tämä ei vielä kaada suomalaista metsäsektoria. Isoimmat uhkat ovat vasta komission valmistelussa olevassa taksonomia-asetuksen monimuotoisuuskriteeristössä. Sen valmistelussa on esiin nousseet Suomelle ja metsänomistajille katastrofaaliset uhkakuvat. Tilakohtaisesti esitetään 20 % suojeluvaade, 10 % säästöpuuvaade, avohakkuun rajaaminen 1-3 hehtaariin, kunnostusojituksen kieltäminen, 20 m³/ha lahopuuvaade ja monet muut rajoitteet veisivät vähintään ⅓ metsätilojen tuottokyvystä Brysselin byrokraateille. Tämä sotii selkeästi perustuslakia ja EU:n perussopimusta vastaan. Siksi metsänomistajien etujärjestö on tässä pörhöllään.
Kolumni
Mikko Tiirola
metsävaltuuskunnan pj, MTK r.y.