Mielikuva villistä pohjolasta on loputonta erämaata, kesyttämättömiä vesistöjä, suuria suojelualueita ja tietysti suurpetoja.
Se sijaitsee selvästi pohjoispuolella susirajaa, jolla tarkoitetaan huvittelumielessä rajaa, johon katuvalot loppuvat ja susien ulvonta alkaa. Yleensä viiva vedetään jonnekin pääkaupunkiseudun tuntumaan. Tosin tämä vitsi alkaa olla jo vanhentunut, sillä kolmannes Suomen susista elää tiheästi asutussa Lounais-Suomessa.
Olen saanut vuosia hiihtää umpista ja kävellä pitkin ja poikin harvaan asuttua kotikuntaa näkemättä jälkeäkään ilveksestä, ahmasta, sudesta tai karhusta.