Joko luit: Pu­das­jär­ven Ryh­mä­ko­ti Kort­tees­sa alkoi uusi ak­tii­vi­sem­pi arki – tältä näyttää vas­ta­val­mis­tu­nees­sa ko­dis­sa, joka on asuk­kai­den mie­les­tä unel­mien täyt­ty­mys

Mainos: Talvitarjouksena Iijokiseutu Digi tai myös painettu lehti, katso tarjoukset tästä

Kolumni

Sen piti olla ta­val­li­nen va­paa­päi­vä, kuten yleensä tors­tait ka­len­te­ris­sa­ni ovat – Päivä ka­len­te­ris­sa oli 24. hel­mi­kuu­ta. Se muutti maail­man.

Puidasjärvi

Kolumni

Sen piti olla tavallinen vapaapäivä, kuten yleensä torstait kalenterissani ovat.

-

Tein tutut aamurutiinit; keitin kahvit ja laiton aamupalaa lapsille. Uutisotsikoita selatessa huomasin, että Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan oli alkanut. Eipä tullutkaan tavallinen torstai.

Koronarajoitusten aikaan usein juuri torstaisin odoteltiin ohjeita tuomiokapitulista. Tuli voimakas déjà vu -kokemus, kun avasin kaiken varalta sähköpostin. Piispa kehotti seurakuntia viettää rauhan rukoushetkeä jo samana iltana mahdollisuuksien mukaan. Pikavaroitusajalla teimme järjestelyt, ja työtoverini toteuttivat rukoushetken, joka lähetettiin myös YouTuben kautta.

Päivä kalenterissa oli 24. helmikuuta. Se muutti maailman.

Reilun kuukauden ajan Ukrainan sota on tullut ilmi myös monissa eri kohtaamisissa. Se puhuttaa ja huolettaa eri ikäisiä. Keskuudessamme on vielä sotiemme veteraaneja. Lapsuutensa ja nuoruutensa sota-aikana viettäneet muistavat evakkoreissut, ikkunoiden peittämiset iltaisin ja sankarihautajaiset. Pitääkö heidän vielä nähdä elämänsä aikana kolmas maailmansota? Toivottavasti ei.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan toi sodan lähelle eurooppalaista todellisuutta. Se ei ole vain Lähi-idän tai muiden maailman kaukaisten kriisipesäkkeiden ongelma.

Samalla lähes kaksi vuotta uutisten palstatiloja ja lähetysaikoja hallinnut koronaviruspandemia siirtyi hetkessä syrjään, vaikka virusta esiintyy edelleen paljon Pohjois-Pohjanmaalla.

Uutiset koronakuolemien lisääntymisestä eivät tässä tilanteessa hätkäytä samassa määrin kuin aiemmin, sattuneesta syystä.

Korona-ajan tavoin myös Euroopan muuttunut turvallisuustilanne on otettu huomioon seurakunnan toiminnassa, esimerkkinä mainittakoon vaikkapa sodan alkamisen päivänä pidetyt rukoushetket.

Epävarmojen aikojen keskellä kirkon tehtävä on pitää huolta kansalaisten henkisestä jaksamisesta. Hämmennystä, kysymyksiä ja pelkoja sanoitetaan puheissa ja rukouksissa. Jumalanpalveluksiin on kaikkina aikoina kuulunut rukous maailman rauhan puolesta. Nyt se on saanut erityisen lisäsyvyyden.

Toivoa ja tulevaisuudenuskoa pitää kaikissa olosuhteissa vahvistaa. Parhaillaan elettävä paastonaika osaltaan rohkaisee kääntämään katseen itsestämme hädänalaisten auttamiseen. Toimimme yhteistyöverkostojen kanssa, niin omalla paikkakunnalla, kuin laajemminkin. Varaudumme erilaisiin skenaarioihin, valmiussuunnitelman mukaisesti.

Ukrainan sota on osoittanut voimakkaasti ihmisten auttamisen halun monin eri tavoin. Tämä on näkynyt myös Pudasjärvellä. Kirkollisilla toimijoilla, kuten Kirkon Ulkomaanavulla ja lähetysjärjestöillä on luontevat yhteydet avun toimittamiseksi Ukrainaan, muiden avustusjärjestöjen rinnalla. Olemme kohdentaneet vapaita kolehteja Ukrainan sodasta kärsivien auttamiseksi. Suora budjetista annettava avustus on ollut käsittelyssä tämän viikon kirkkoneuvostossa. Tuemme paikallisten toimijoiden työtä. Vapaaehtoiset kutovat villasukkia Ukrainaan.

Aineellisen auttamisen lisäksi kirkon tehtävä on olla vieraanvarainen, tarjota henkistä ja hengellistä tukea sekä toimia yhdessä eri tahojen toimijoiden kanssa.

Vaikeiden aikojen äärellä suomalaiset ovat perinteisesti olleet yhtenäisiä, tämän historiakin osoittaa.

Euroopan muuttuneessa turvallisuustilanteessa tarvitaan kansakunnan ja päättäjien osalta yhteen hiileen puhaltamista. Tähän kirkko omalla paikallaan tahtoo olla rohkaisemassa.

”Epävarmojen aikojen keskellä kirkon tehtävä on pitää huolta kansalaisten henkisestä jaksamisesta.”