Juttelin eräänä päivänä Iijokiseudun tilaajan kanssa. Hän oli siirtynyt lukemaan Iijokiseutua pitkälti verkosta älypuhelimella, mutta paperinenkin lehti saapui postilaatikkoon kerran viikossa. Painetulla sanomalehdellä on tarvetta ja kysyntää, vaikka digitilausten määrä kasvaa koko ajan ja yhä useampi alkaa seurata paikallista uutisvirtaa Iijokiseudun verkossa.

Kuulin samaisessa juttutuokiossa, että tilaajan perheessä oli vannoutuneita paperisen lehden ystäviä. Yhtenä perusteluna oli se, että "sitä on niin mukava rattuuttaa". Ajatus rapisevasta lehdestä, jonka sivuja saa konkreettisesti käännellä, tuo arkeen monen kaipaamaa vaihtelua älypuhelimen tuijottamisen sijaan. Iijokiseutua saa varmasti rattuuttaa edelleen, mutta pyyhkäisy ruudullakin onnistuu.