Lisääntyvä turvepohjaisten maiden puunkorjuu on pannut Metsähallituksen Metsätalousyhtiön suunnittelijat miettimään ratkaisuja, joilla homma saataisiin kulkemaan erilaisten vaatimusten mukaan.
Puuta pitää saada myyntiin, varttuvat metsät harvennettua ja urakoitsijoille töitä, miettii Koillismaan metsätiimin korjuuesimies Ilkka Herukka.
Hänen vastuualueellaan Pudasjärven länsiosista aina rannikolle saakka kasvaa valtionmaiden puusta merkittävä osa takavuosikymmeninä ojitetuilla turvemailla.
– Sieltä lähtee puuta harvennushakkuilla. Pehmeät maapohjat tietenkin vaikeuttavat puunkorjuuta, mutta pelkillä talvihakkuilla ei hyvän metsänhoidon mukaisia harvennuksia ehditä tehdä.
Tämä syksy on ollut tavallistakin vaikeampi, runsaiden sateiden takia rämeet ovat tavallista pehmeämpiä. Hakkuita ei sentään oletarvinnut tuon takia keskeyttää, Herukka tietää.
Erilaisia teknisiä ratkaisuja turvemaiden puunkorjuuseen on kehitelty. Koneisiin on asennettu lisää pyöräpareja ja tavallista leveämpiä ja pitempiä teloja.
Yksi, toimivaksi keinoksi osoittautunut on ollut Iinattijärveltä lähtöisin olevan Vikströmin yrityksen nykyinen konekalusto. Mikko ja Matti Vikströmillä on Ponssen pienimpään kalustoon kuuluvat koneet, joiden kuormaimissa on yhdistelmäkoura.
Kun sekä hakkuu että puun kuljetus tienviereen hoituu samalla koneella, jää koneella liikkuminen tavallista hakkuutapaa vähemmälle.
– Kone painaa 14 tonnia, takatelin telat ovat vähän normaalia leveämmät. Puun kaato onnistuu pienellä temppuilulla kymmenen metrin päästä ajouralta.
Mikko Vikström kertoo ajourat turvemailla hakattavan vähän tavallista leveämmiksi. Kokemus, jota miehellä on kertynyt jo parisenkymmentä vuotta, on osoittanut, että ajourien reunapuut tahtovat pehmeillä mailla kärsiä.
– Kun ajoura on leveä, voi tiukan paikan tullen ajaa vähän eri jälkeä ja saa ne hakatut puut metsästä pois. Kyllä joutuu toisinaan tuomaan vajaita kuormia, täyteen lastattuna tulisi kymmenisen kuutiota kerralla.
Mikko Vikström kertoo pitkän kokemuksen tuoneen varmuutta. Harvoin enää tarvitsee käydä etukäteen tutkimassa, kuinka pehmeä räme edessä on.
– Kasvillisuudesta sen näkee. Pari kertaa on tullut takavuosina ajettua kone niin pehmeälle, että ilman hinausapua ei ole pois päästy. Isä-Sepon opissa tuli aikoinaan hyviä konsteja omin voimin selviytymiseen.
Vikström kertoo turvemaiden hakkuun olevan vaativaa mutta juuri siksi mielenkiintoista. Ilkka Herukka naurahtaakin Vikströmin veljesten olevan pehmeiden maastojen erikoismiehiä.
Tienvarteen tuotava puumäärä jää turvemaiden harvennuksilla keskimäärin 30 kuutioon päivässä. Mutta hoituuhan homma yhdellä koneella, pääomakulut ainakin ovat korjuuketjua pienemmät, Mikko Vikström sanoo.
– Suuriin puumääriin ei harvennuksilla pyritäkään, siellä kun tärkeintä on metsänhoidollisesti hyvä työ ilman korjuuvauriota.
Myös telat ja renkaat kuluminen ja kaatopään vauriot jäävät vähemmiksi kuin kivennäismaiden hakkuilla. Eihän tuolta turpeesta kiveä löydä vaikka hakisi, Vikström naurahtaa.
– Pitää myöntää, että ennakkoraivuita pitäisi tehdä nykyistä enemmän. Pudasjärvellä ei sentään niin pahoja koivuvitikoita ojikoilla ole kuin tuolla lännempänä, mutta haittaahan ne hakkuuta, Ilkka Herukka myöntää.
Nykyisin Kiimingissä asuva Mikko Vikström on havainnut turvemaiden puuntuoton paikoin todella hyväksi. Varsinkin Luonnonvarakeskuksen koealoilla Muhoksella hakatessaan hän näki sen hyvin.
Mies on Ponsseineen harvennellut viime aikoina paljolti Metsähallituksen Keski-Pohjan alueella. Nykyisen sopimuksen loppuajan, kolmisen kuukautta, hän arvelee menevän Livolla Jakunkankaan ympäristön harvennuksilla.
Metsähallituksen työmaiden lisäksi Vikströmien Ponsseilla on tehty hakkuita metsäyhtiöiden ja yksityisten metsissä niin Oulun alapuolella, Pudasjärvellä kuin Taivalkoskellakin.
Mikko Vikström on luottavainen jatkon suhteen. Hän on havainnut turvemaiden hakkuiden olevan vähemmän kilpailuja kuin kivennäismaiden. Kun kokemustakin on, hän uskoo harvennuspuuta jatkossakin pinoon tuovansa.
