Ei kovin hyvältä näytä, tuumasi väki, jota viikonloppuna eri tilanteissa raatautin. Ihmisiä huolettaa, että isänmaa repeää kahtia. Huoli on aiheellinen, eivätkä kokoomuksen ja perussuomalaisten hallituksen Etelä-Suomi-keskeisyys tai työmarkkinariidat helpota tilannetta. Talouden suunta pitää oikaista eri osapuolia kuunnellen.
Eduskunnassa käsitellään parhaillaan valtion ensi vuoden talousarviota. Samalla linjataan koko vaalikauden rahankäyttö.
Toimivat tie- ja tietoliikenneyhteydet ovat koko Suomelle välttämättömiä. Huonokuntoisten teiden ja ratojen määrä kasvaa vaalikauden kolmena viimeisenä vuonna. Korjausvelan määrä karkaa käsistä. Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa tiestön korjausvelka on jo yli 200 miljoonaa euroa. Puun kulkeminen on vaarassa, kun yksityisteiden parannusrahoista leikataan. Samalla kun hallitus puolittaa sanomalehtien jakelutuet, se lakkauttaa kokonaan laajakaistarakentamisen tuet.
Se on kylmää kyytiä alueilla, joissa mobiiliverkot eivät aina pelaa. Haja-asutusalueella voi joutua elämään uutispimennossa, kun lehdet eivät tule ja nettilehteä ei saa ladattua. Ei vaiskaan, kyllä me aina pärjäämme, mutta näillä valinnoilla hallitus näyttää, mitä oikeasti arvostaa.
Uutta rahaa kehittämiseen ohjataan nyt länsirannikolle sekä etelän kasvukeskuksiin. Rahat maan hallitus arvelee saavansa myymällä valtion tuottavaa omaisuutta. On pelko, että pohjoinen ja itäinen Suomi jää kuuluisan Moppe-koiran osille. Kehittämisrahaa tarvittaisiin myös meillä päin.
Keskusta on parhaillaan tekemässä omaa vastuullisempaa ja inhimillisempää vaihtoehtobudjettiaan. Tulemme esittämään vaihtoehdossamme, että Suomea ei jaeta kahtia vaan koko maasta pidetään huolta.
460 miljoonan euron Turun kannattamattoman tunnin junan rahoilla voisi tukea kärsinyttä rakennusalaa 300 miljoonan euron edestä. Keskustan esittämä rakentamisen suhdannepaketti tukisi rakennusalan työllisyyttä ja yritysten pystyssä pysymistä vaikeiden aikojen yli. Hankkeet kohdistuisivat kaikkialle Suomeen.
Samalla rahaa laitettaisiin teiden ja homekoulujen korjaamiseen, taloyhtiöiden remontteihin, laajakaistayhteyksiin, kotitalouksien öljylämmityksistä luopumiseen sekä äkillisen rakennemuutoksen tukeen paikkakunnille, joita rakennusalan tilanne kohtuuttomasti koettelee.
Lopuilla 160 miljoonalla eurolla luotaisiin tulevaisuutta Itä- ja Pohjois-Suomeen. Rahoilla vahvistettaisiin Venäjän hyökkäyssodan seurauksista kärsivän itärajan kasvunäkymiä ja aloitettaisiin Pohjoisen ohjelman toteuttaminen ja reitin suunnittelu pohjoiseen ja merelle, jotta Itämeren kriisiytyessä emme olisi liemessä.
Vaihtoehtoja siis on, jos hallitukselta löytyy yhteistyökykyä ja halua ymmärtää koko Suomen asiaa.
Tammikuussa on mahdollisuus vaikuttaa. Suomea ohjaa nyt kylmä oikeistovalta, joka ei yhdistä kansaa. Presidentti on arvojohtaja, vaaleissa kansa käyttää valtaansa ja päättää Suomen tulevaisuudesta. Kysymys kuuluu, haluammeko jakaa kansakuntaa kahtia? Haluammeko oikeistolaista arvopolitiikkaa? Me tarvitsemme Niinistön mainion työn jatkajaksi ihmisen, joka tuntee pitkien matkojen Suomen ja ymmärtää erilaisia näkemyksiä. Tarvitsemme yhdistävän johtajan, joka ei hempeile vasemmalle eikä kumarra oikealle, mutta joka kuulee molempia laitoja.
Uskon, että vakaa ja harkitseva vaativissa kansainvälisissä töissä ollut tohtori, entinen komissaari, Suomen pankin pääjohtaja Olli Rehn on paras ehdokas täyttämään nämä saappaat ja yhdistämään Suomen vaikeina kriisiaikoina.