Kolumni

Met­sä­ve­ro­kar­hun ta­ri­noi­ta – ve­ro­kar­hul­la pitäisi olla met­sä­po­liit­tis­ta silmää

Verokarhu tarvitsee veroja hyvinvointipalvelujen rahoittamiseen. Puukauppojen yhteydessä niitä kerätään hyvänä vuonna yksityismetsänomistajilta 400 miljoonaa euroa vuodessa.

Suurimman osan metsäveroista pitää valtio. Vajaa kolmannes siitä palautetaan kunnille monimutkaisten laskutoimitusten jälkeen.

Ehkäpä kannattaisi pohtia sitä, että metsäverotuotot jäisivät pääsääntöisesti metsien sijaintikuntaan. Se voisi kannustaa kuntien elinkeinopanostuksia metsäsektorin suuntaan, kun kunta saisi verokarhulta oman palkintonsa hyvästä metsien tuotosta. Voisi kuvitella, että karhuvaakunan omaava Pudasjärvi voisi hyvin olla tällaisessa uudistuksessa saamapuolella.

Pinta-alavero oli vuosikymmeniä metsäverotuksen perusta. Moni haikailee vieläkin sen perään: metsäteollisuus uskoi sen tasoittavan puun tarjontaa ja moni metsänomistaja koki sen kannustavaksi. Kriitikot pitivät sitä monimutkaisena, kalliina ylläpitää ja muuhun verojärjestelmään kuulumattomana. Oli miten oli – verojärjestelmän vaihtaminen vaati 13 vuoden siirtymäajan. Toisin päin toteutettuna siirtymäkausi ehkä pienentäisi puun tarjontaa. Esitykset pinta-alaveroon paluusta taitavatkin olla epärealistisia.

Karhuvaakunan omaava Pudasjärvi voisi hyvin olla tällaisessa uudistuksessa saamapuolella.

Metsien merkitys kansantaloudelle uusien investointien myötä on lisääntynyt ja toiseksi ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi pitäisi metsien kasvua saada entisestään kiihtymään. Verokarhulla pitäisi tässä tilanteessa olla entistä enemmän metsäpoliittista silmää. Nyt verokarhu tulkitsee metsänomistajan passiiviseksi sijoittajaksi – se ei ole kovin viisasta.

Pääomaverona maksettavaa metsäveroa on kiristetty vuosien saatossa 25 %:sta nykyiseen 30 prosenttiin ja isompien pääomatulojen osalta 34 prosenttiin. Vastaavasti osakeyhtiöiden yhteisöverokanta on eriytetty pääomaverokannasta ja laskettu 25 prosentista 20 prosenttiin.

Sipilän hallitus teki pienen liikahduksen eri yritysmuotojen tasapuolisempaan kohteluun säätämällä lain yrittäjävähennyksestä. Metsänomistajien edunvalvonta tuotti tulosta, kun yrittäjävähennys saatiin koskemaan myös metsätaloutta. Yrittäjävähennyksessä verokarhu jättää 5 prosenttia puunmyyntituloista verottamatta. Kun biotalouden kasvua pitäisi vahvistaa myös ilmastosyistä, olisi viisasta, että verokarhu jatkaisi jatkossakin yrittäjävähennyksen lisäämistä metsäverotuksessa.

Kun metsänomistajien puunmyyntikäyttäytymistä on tutkittu, on suurin selittävä tekijä ikä. Metsänomistajien keski-ikä on jo 62 vuotta. Jos metsänomistajien keski-ikä laskisi kymmenellä vuodella, tulisi puuta tarjolle enemmän kuin miljoonan tonnin sellutehdas käyttäisi.

Sipilän hallitus loikin tällä vaalikaudella uuden työkalun metsätilojen sukupolvenvaihdoksien edistämiseen säätämällä lain metsälahjavähennyksestä. Kun metsätilan lahjoittaa jälkipolvelle, joutuu uusi omistaja kyllä maksamaan verokarhulle lahjaverot, mutta saa vähentää niistä osan tulevien vuosien puukaupoissa. Oppositio paheksui Sipilän jakavan metsänomistajille metsälahjoja, kun taas metsänomistajien etujärjestössä harmiteltiin sitä, että vähennys auttaa vain isompien metsätilojen sukupolvenvaihdoksia.

Verokarhun kannattaa kannustaa metsänomistajia myös kohti metsäyrittäjyyttä ja tilakoon kasvattamista. Perikuntien muodostuminen ei ole viisasta eikä sitä verokarhun kannattaisi ainakaan tukea. Yhteismetsien muodostamista ja perikuntien purkamista kannattaa verokarhun kannustaa. Metsätilakokoa kasvattaisi metsävähennysprosentin nostaminen nykyisestä 60 prosentista 90 prosenttiin metsän hankintahinnasta.

Se mitä verokarhun kannattaa visusti karttaa, on puhe metsien kiinteistöverosta. Se johtaisi metsien moninkertaiseen verotukseen ja jokamiehenoikeuksien kyseenalaistamiseen. Metsänomistajien reagointi olisi ankara. Sotaa se merkitsisi verokarhua vastaan. Kun puukauppa pysähtyisi, ei pieni siivu kiinteistöveroa paljon Nallea lohduttaisi.