Siivikosta kotoisin oleva Matti Juurikka muistaa olleensa kiinnostunut sähkön tuottamisesta jo pikkupoikana 1960-luvulla. Vaikka kotona ei ollut silloin sähköjä, pirttiin saatiin valoa läheiseen puroon itse tehdyllä vesimyllyllä.
Myös tuuliväkkäröitä Juurikan veljekset rakentelivat – sen ja polkupyörän dynamon yhdistämisessä vain tuppasi olemaan hankaluuksia sen aikaisilla hihnoilla ja remmeillä.
Aikamiehenäkään ei keksijäksi ja kehittäjäksi tunnustautuvan miehen mielestä ole sähkön itse tuottaminen lähtenyt. Toisena johtoajatuksena on säilynyt kierrättäminen.
Juuri eläkkeelle jäänyt Juurikka on jo kolmisen vuosikymmentä rakentanut Oulun omakotitaloonsa ja Iinattijärven mökkinsä uusiutuvalla energialla toimivia laitteita.
– Uutta en ole juuri ostanut. Olen romuttamoiden vakiokävijä, ja tiedän, että vanhan sanonnan mukaan aika tavaran kaupitsee.
Iinattijärvellä mökkiin sähköä tuottaa aurinkopaneeli. Se ei kuitenkaan ole omaa tekoa.
Juurikka ei pidä aurinkosähkön tuotantonsa lisäämistä mahdottomana. Aurinkopaneelien hinnat ovat laskeneet selvästi viime vuosina.
Mutta miehen tuulivoimala on omaa tekoa. Siihen ei juuri uusia osia ole käytetty, ja muutama perusratkaisu on ihan miehen itsensä kehittämä. Yksi sellainen pitää voimalan pyörimässä vaikka myrskytuulessa ilman vaurioita. Lapakulman säätö on oma, varmaksi osoittautunut ratkaisu.
Juurikan tapoihin ei kuulu tehdä piirustuksia laitteistaan.
– Ne ovat päässä, ja kun tekniikan ymmärtää perusteellisesti, ei loppu ole kuin tekemistä, hän naurahtaa.
Iinattijärven rannassa pyörivät jo toisen itse tehdyn tuulivoimalan lavat. Sen kolmelapainen potkuri on halkaisijaltaan yhdeksän metriä. Lapakulma on ratkaiseva, sama ei käy koko siiven mitalle, Juurikka sanoo huomanneensa jo poikavuosiensa tuulimyllyistä.
Kierrätystavara on ollut lähtökohtana. Voimalassa on niin kyllästettyä puuta kuin duralumiinia. Uutta ei ole myöskään sähkövarastossa. Sellainenhan on tarpeen, kun lavat eivät pyöri eikä aurinko paista tarpeeksi.
– Käytettyinä hankituissa akuissa on kapasiteettia parituhatta ampeerituntia. Laturi on teholtaan kilowattinen. Tasavirran vaihtovirraksi muuttavan invertterin ostin uutena, tehokkaampi vain pitäisi saada.
Invertteri rajoittaa nyt itse tuotetun sähkön käytön mökin valaistukseen ja televisioon. Valtakunnanverkon sähkökin on käytössä, mutta Juurikka arvelee oman tuotannon kilpailukykyiseksi.
Aurinkopaneeliin mies ei ole omia viritelmiään tehnyt, mutta on rakentanut sille maston, jossa paneelin kulmaa voi säädellä. Sillä on sähköntuotannon kannalta iso merkitys.
Ensimmäisen aurinkokeräimen Matti Juurikka muistelee tehneensä mökille vuonna 1989. Nyt niitä on useita ja Oulun kodin vesikin lämpiää paljolti auringon antamilla tehoilla.
Aurinkokeräin on Juurikan menetelmillä tehtynä halpa ja tehokas. Vanhoja lämpöpattereita saa kiittelemällä, käsittely mattamustalla maalilla ja koko komeus vaikkapa vanhaan ikkunankarmiin.
– Lasin laite tarvitsee päälle, muuten teho jää heikoksi. Lasia saa Oulusta, kädestä pitäen tulevat työmailla kiittelemään, jos joku niitä suostuu ottamaan.
Käyttöveden lisäksi aurinkokeräin tuottaa Juurikan mökillä lämpöä.
– Koko ajatus lähtikin siitä, kylmään mökkiin tullessa mietin, eikö tähän ole muuta konstia kuin jatkuva sähkölämmitys, mies muistaa.
Nyt mökki pysyy aurinkokeräimen lämmönvaihtimessa lämmennyttä vettä putkia pitkin kierrättämällä lämpimänä maaliskuun alusta lokakuun loppuun. Saunassa vesiputket ovat lattiassa ja kiertävät puulämmitteisen kiukaan kautta.
– Laiskuuskin tätä teettää. Eipähän tarvitse saunavesiä lämmittää ja pesulla on mukava pistäytyä kun lattia on lämmin.
Aurinkokeräimiä Juurikka on asentanut taloonsakin. Hän laskeskelee, että vuodessa säästöä kertyy niiden ansiosta noin 400 euroa. Kulut ovat vähäiset, itse tehtynä romuista koottuna laitteet eivät paljoa ole maksaneet.