– Alkuvuosina kansalaisopiston osallistumismaksu oli yksi markka koko vuodelta, pitkäaikainen Pudasjärven kansalaisopiston tekstiilityön opettaja Seija Vuolanto muistaa.
Markalla sai osallistua kaikille kansalaisopiston kursseille koko lukuvuoden ajan. Myöhemmin opistolaiskunta ehdotti maksun korotusta peräti viiteen markkaan.
– Tuolloin valtio maksoi valtaosan kansalaisopiston kuluista. Se oli kunnalle kaikin puolin kannattavaa toimintaa, kun esimerkiksi opettajat maksoivat veronsa kuntaan. Aikanaan maksettiin myös matkakustannuksista kulukorvauksia kurssilaisille.
Kansalaisopiston maksut pysyivät pitkään nykyaikaan verrattuna uskomattoman alhaisina. Vielä lukuvuonna 1989–1990 koko vuoden maksu oli vain kymmenen markkaa.
Sen jälkeen maksua korotettiin kympillä per vuosi, kunnes lukuvuonna 1992–1993 maksu muutettiin kurssikohtaiseksi. Samoihin aikoihin lama-Suomessa leikattiin kaikesta ja myös kansalaisopistotoiminta sai tuntea talouden laskusuhdanteen.
Vuolanto aloitti työnsä Pudasjärven kansalaisopistossa syksyllä 1971. Koko opisto oli perustettu vain muutama vuosi aiemmin, ja sen ensimmäiset oppitunnit oli pidetty vuonna 1967.
Helsingistä kotoisin oleva Vuolanto tuli Pudasjärvelle oltuaan sitä ennen yhden vuoden Raahessa oppikoulussa opettajana.
– Olen aina ollut illanvirkku ja aamuntorkku, joten kansalaisopisto passasi minulle hyvin, hän nauraa.
Ja rytmi on tosiaan sopinut: Vuolanto on ehtinyt opettaa kansalaisopistolaisia viidellä vuosikymmenellä. Eläkkeelle hän jäi 2009, mutta omien sanojensa mukaan hän ”ei edelleenkään malta pysyä poissa kursseilta”.
– Täällä opistolla minä pyörin edelleen.
Vuolanto muistelee, että alkuvuosina kansalaisopiston toimisto sijaitsi rehtori Pentti Tourulan kotona. Myöhemmin se siirtyi vasta valmistuneeseen virastotaloon.
– Asuin vanhassa Törrössä ja opetin siellä kankaankudontaa kellarissa.
Vuosien varrella opetuspaikkoja on ollut runsaasti sekä keskustassa että monilla sivukylillä. Opettamiseen kuului, ja kuuluu edelleen, paljon kiertämistä ympäri pitäjää.
Erityisesti Piste on jäänyt Vuolannon mieleen.
– Siellä oli todella aktiivisia kurssilaisia. Välttämättä kaikki eivät aina olleet kiinnostuneita kaikista aiheista, mutta osallistuivat kursseille, että näkivät muita ja että ne saatiin pyörimään.
Vuolannon mukaan kansalaisopistossa uuden oppimistakin tärkeämpää on yhteisöllisyys ja sosiaalisuus.
– Kursseilla kyläläiset saavat nähdä toisiaan ja vaihtaa kuulumisia.
Kansalaisopiston opiskelijoita Vuolanto kuvailee ahkeriksi.
– Kursseilla on tehty paljon töitä. Kurssilaiset ovat aina halunneet tehdä uutta ja kannustaneet minua oppimaan uusia taitoja, kuten esimerkiksi rottinki- tai lasitöiden tekoa.
Aikanaan hän perehtyi myös muun muassa lipokkaiden ja tykkimyssyjen tekoon:
– Kansallispukuja tehtiin 1970–1980-luvuilla älyttömästi.
Kansalaisopistotoiminta on ollut mieluista:
– Olen tykännyt opettaa kaikki nämä vuodet. Käsitöiden tekeminen on mielelle ja aivoille hyödyllistä. Mitä hankalampi tehtävä, sitä enemmän se hyödyttää aivoja. En osaa olla ilman käsitöitä.
