Ymmärrättekö etteivät kaikki todellakaan halua hotellihuoneiden satiinilakanoihin, patjolle... rällästämään tai hoitohuoneisiin savihierontoihin?
On paljon asukkaita ja läpikulkumatkailijoita sekä esim. ruskaretkeläisiä, jotka haluavat nimenomaan pysähtyä esim. kalastamaan, marjastamaan tai muutoin vain luonnossa samoileen itsekseen. Kaikki eivät pidä joukkolomailuista, vaan perhekeskeisestä tai muuten itsekseen patikoimisesta.
Pitääkö kaikki olla suurta ja somaa, pitsistä ruusuilla tanssimista?
Kangaslampi on kaupungin vastuulla, mutta maa ja kangasmetsikkö metsähallituksen. Metsähallitus on paaluttanut kieltäen kankaalle puskaparkkauksen. Parkkialue on pieni.
Näin minulle eräs kaupungin virkamies soitti ja kertoi.
Jos jollakin on parempaa faktaa asiaan sanottavana, kerrothan sen ja oikaise jos minulle annettu väärää tietoa!
Miksi sitten usein näen ohiajaessanikin, väkeä uimassa tai puskaparkkeeramassa/yöpymässä yms...jos rantaa ei käytetä?
Totta, jokamiehen oikeuksiin kuuluu telttailun vapaus.
Laavut/kodat säilyy jos niitä myös huolettaisiin kuten omaa...eli käyttäjätkin voivat lähtiissään siistiä jälkensä.
Liiterin halkoista sanoisin sen, että samoinhan halkotoimitukset voisi esim. Q-koodilla saada lukkojen takaa ja jälki siten jäisi myös käyttäjästä ja täten myöskään varkaudet vähenisi.
Q-koodi on nykyaikaa ja soisin sen myös otettavan käyttöön, myös kaupungissamme.
Edelleen ihmettelen tätä ”keskustapolitiikkaa” joka kukoistaa suuresti kaupungissamme, jossa vain nähdään syötteen matkailu ainoana hyvänä ja unohdetaan tai jopa lakkautettaan muualta tarpeelliset kohteet?
Toki Syötteen matkailua täytyykin pitää yllä kehittyvänä matkailuna, mutta me emme saa hyväksyä muiden kohteitten alasajoa!
Sainpa myös historiallista tietoa eräältä ystävältäni, jota täytyisi myös huomioida alasajossa.
Ystävän suoranainen kertomus:
”Muistoja... Olin Isossakurussa kämpällä töissä kesällä 1962. Olin keittiöapulaisena, siivoojana ja kämpällä olleessa kaupassa myyjänä.
Se oli elämäni mieleenjäävimpiä kesiä. Kämppäaukio rakennuksineen sijaitsi komeassa ikimetsässä vaaramaisemassa.
Siellä viimeistä yötä ollessamme ja huoneita siivotessa olimme iltateellä. Metsästä lensi matalalla valtavan kokoinen, vaaleahöyheninen tunturipöllö hiljalleen yli aukean. Se ikäänkuin tarkasti reviirinsä vapautuneeksi ihmisiltä...”
”...Muutamankin kävelijän tai pyöräilijän olen sinne ohjannut tauolle tai yöpymään.”
”...Molempia nuita kannattaa säilyttää. Isossakurussa paljon käytiin, kun olin lapsi ja Petäjäkoskella tuli kalalla teltan kanssa kesäisin viikkokin oltua putkeen. Siihen aikaan alueella järjestettiin korukivikurssejakin. Hienoja paikkoja, joka luonnossa viihtyvät.”
Pitääkö historiakin aina ajaa unholaan ja lakkauttaa kaikki, ettei mitään hyvää saisi jäädä meille ja jälkipolvillemme konkreettisesti ja alkaa myös telttaa kantaan kainalossamme sekä rinkassa halakoja, jotta voisimme yöpyä metsässä jossa on jo valmis kota/laavu yms. yöpymistila??
Emmehän lankea ansaan, jossa ei sallita yöpyä metsänsiimeksessä!
Luontomatkailun puolesta!