– Olen iloinen ja vapautunut siitä, että historiakirja on viimein valmis, rovasti Erkki Piri huokaa hymyillen.
Pudasjärven rauhanyhdistyksen historiatyötä on tehty viimeiset kolmisenkymmentä vuotta, sillä systemaattinen materiaalin keruu käynnistettiin jo 1980-luvulla.
– Tuolloin Mikko Kälkäjä organisoi aineiston keruun ja runsaasti arkistoja luovutettiin rauhanyhdistykselle. Se oli valtavan hieno asia.
Piri muistelee Paavo Tolkkisen tehneen ansiokasta työtä, mutta kirjaksi asti projekti ei kuitenkaan edennyt. Aktiivisia olivat myös muun muassa Pirkko Tiirola ja Irene Kaunisto, jotka haastattelivat historiaa muistavia.
Arkistoihin kertyi lisäksi valokuvia, seurakuvauksia, kirjeitä ja muita dokumentteja. Pirin työn apuna ovat olleet myös vuosijuhliin laaditut historiikit; viimeisimmäksi sellaisen kokosi Arvo Niskasaari yhdistyksen 80-vuotisjuhlaan.
Laajan taustatyön tukemana otettiin ratkaiseva askel kohti historiakirjaa kolme vuotta sitten, kun Pudasjärven rauhanyhdistyksen johtokunta asetti Seppo Leppäsen johtaman historiatoimikunnan ja kutsui Pirin toimittajaksi.
Viimeisimmät kuukaudet Piri on kirjoittanut intensiivisesti. ”Yötä päivää” kestäneen työn tuloksena Iloitkaa aina Herrassa – Lestadiolainen kristillisyys Pudasjärvellä -kirja on valmistunut.
Teos on 18. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen kustantamaa historiakirjojen julkaisusarjaa.
– Palauteryhmästä on ollut suuri tuki, Piri kiittää Aili Pelttaria, jonka valokuva- ja muu toimitusapu oli korvaamaton. Referenssiryhmän muita jäseniä olivat Eero Illikainen sekä Tuomo Leppänen.
Historiatyöhön ryhdyttyään Piri sai teoksen rungoksi Pudasjärven tulevan kirkkoherran, Timo Liikasen pro gradu -työn, joka käsittelee rauhanyhdistysten organisoitumiskehitystä Pudasjärvellä 1917–1982. Tähän on ollut Liikasen lupa ja tuki.
– Olen pyrkinyt siihen, että teos nojaa faktaperusteisiin, mutta että Puhoksen mummokin pystyy sitä lukemaan.
Pirin mukaan kirjan tekeminen on ollut valtavan hieno matka. Myös omakohtaiset kokemukset ja muistitieto ovat olleet työn kannalta olennaisia. Esimerkiksi seurakuntapäiväinstituutio, Rimmillä pidetyt Palmupäivät tai 1960-luvun suuri nuorisoherätys ovat hänelle omakohtaisesti tuttuja.
– Olen itse ollut liikkeessä mukana 15-vuotiaasta saakka ja toiminut 50 vuotta saarnamiehenä.
Paikallisista saarnamiehistä kirjassa esille nousevat muun muassa Paavali Ervasti, Kalle Timonen, Kalle Juutinen ja Kalle Iinatti.
– Ja sen olen pystynyt todistamaan, että virsi numero 169 on varmuudella Paavali Ervastin kirjoittama.
Lestadiolaisuuden vaikutus Pudasjärvellä on ollut suuri liikkeen alusta saakka. Sanoma levisi nopeasti ”kasvokkain” eli henkilökohtaisten puhuttelujen kautta.
1900-luvun taitteessa puolet paikkakunnan asukkaista oli lestadiolaisia. Enimmillään, 1960-luvulla, Pudasjärvellä oli 30 paikallista rauhanyhdistystä.
– Se oli 10 prosenttia koko Suomen rauhanyhdistyksistä.
Aikanaan sivukylien rauhanyhdistykset olivat toiminnan keskuksia, ja vasta myöhemmin korostui Kurenalan rooli. Nykyään Pudasjärvellä on jäljellä kuusi rauhanyhdistystä.
Onko toiminta sitten näivettynyt yhdistysten lakkauttamisen myötä?
– Päin vastoin! Toiminta on monipuolistunut. Liike elää vahvasti ja voi hyvin. Vanhoillislestadiolaisuudella on oma paikkansa yhteiskunnassa ja kirkon sisällä.
Lestadiolaisuus näkyy edelleen selvästi Pudasjärvellä – lähes jokaisen suvussa on tai on ollut lestadiolaisia.
– Täällä ei voi elää ja toimia ilman, että kohtaa lestadiolaisuutta harva se päivä.
Teos pyrkiikin tuomaan esille liikkeen vaikutusta myös yhteiskunnallisesti. Piri toivoo, että kirja auttaisi arvostamaan juuria ja tiedostamaan esivanhempien vuosikymmenten varrella tehdyn, monipuolisen työn yhteiskunnan rakentamiseksi.
Uskonnollinen sanoma ansaitsee oman pohdintansa.
– Liikkeen perussanoma on pysynyt samana. Yhtäältä esillä on parannussanoma ja toisaalta syntien anteeksiantaminen.
Piri toivoo mahdollisimman monen pudasjärveläisen lukevan teoksen.
– Toivottavasti kirja herättää keskustelua. Keskustelu vapauttaa uusia teitä. Keskustelua ei saa tyrehdyttää.