Olen ikäni elänyt metsästyskoirien parissa, enkä osaa elää ilman karvaista kaveria. Kun muutin ensimmäiseen asuntooni Ouluun lukion jälkeen, alkoi mielessäni kyteä ajatus oman koiran hankkimisesta. Kuitenkin koiran omistaminen nuorena ilman tietoa tulevasta opiskelu- tai asuinpaikasta ja vailla säännöllisiä tuloja tuntui hurjalta. Viisi vuotta myöhemmin totesin, että nyt jos koskaan on sopiva aika koiralle.

Olin päätynyt rotukoiraan. Mietin suomenlapinkoiraa tai jotain pystykorvaista rotua, nimilistaakin oli useampi vuosi muokattu. Sitten päädyin nimeen Nuuskamuikkunen. Takaraivossa kolkutti ajatus rescue-koiran ottamisesta, mutta mielessäni pyörivät epäilyt sen kanssa pärjäämisestä.